Tällä hetkellä tuntuu ettei tästä tule yksinkertaisesti yhtään mitään. Tuntuu etten osaa, en jaksa, en pysty, en vain.. en vain osaa. Olen kohta kuukauden yrittänyt päästää irti, tavallaan kaikki on paremmin. En enää stressaa aivan niin kauhean hurjan paljoa, mutta kuukausi on lyhyt aika. Yleisesti mielialani on parempi, tänään on kuitenkin taas sellainen päivä kun kaikki vaan tuntuu kaatuvan päälle.
Iltapäivällä oli vielä ihan hyvä fiilis, päätin etten jaksa ajatella, antaa olla. Kuitenkin ratsastustunnin jälkeen musta möykky vyöryi päälleni hukuttaen kaiken muun alleen ja sulkien sisäänsä pelkkää ahdistusta.
Kotona ahdistus kasvoi ja lähes itkin, suihkussa ollessani en tiedä mikä minuun meni, mutta oksensin. En ollut tehnyt sitä varmaankaan puoleentoista kuukauteen ja nyt sitten kun yritän päästä kaikesta eroon? hmh, ei kiva. Toisaalta kuitenkin, tiesin, että takapakkia tulee aivan varmasti ja nyt kävi näin. Tämä ei tarkoita, että kaikki olisi menetetty vaikka kerran oksensinkin. Olisin voinut oksentaa viimeisen kuukauden aikana vaikka kuinka useasti, mutta tämä oli vain yksi kerta. Yritän keskittyä onnistumisiin vaikka tuntuu ettei niitä ole. Pitää vain muistaa, että ei virhe ole maailmanloppu. Se on pieni paha asia joka tapahtui, mutta tapahtuneille asioille ei voi mitään enää. Täytyisi katsoa eteenpäin.
Olin niin hurjan onnellinen ettei ole tosikaan.
Rakastan musiikkia, oikeasti♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti