Liian väärässä suunnassa, hallinta on historiaa.

Voisin lakata kynnet kirkuvan pinkeiksi ja värjätä hiukseni samaan sävyyn.

Voisin juhlia pari viikkoa putkeen, olla humalassa välittämättä mistään.

Voisin unohtaa elämän ja kaikki tunteet, ehkä rakkautta en.

Voisin yrittää löytää elämänlangan, joka tällä hetkellä juoksee pelottavan kaukana.

Voisin unohtaa ne ajatukset, joita ei sanota ääneen, ne kuiskataan yöllä.

Voisin jättää kirjoittamatta sivut täyteen pahoja sanoja, kipua.

Voisin vetää kyljet täyteen kirkuvanpunaisia viivoja välittämättä mistään.

Voisin lopettaa syömisen ja toisinaan syödä ja oksentaa, ei väliä.

Voisin heittää koko elämän sekaisin, *naps*, sinne menisi.

Samaan aikaan ainoa mitä oikeasti haluan on olla vieressäsi ja herätä keskellä yötä siihen kun kiedot kätesi ympärilleni. Mikään ei tuntunut miltään, mulla kolmen viikon taivas oli. 

Nyt on monen kuukauden yksinäisyys ja yksivärinen paha olo kirjassa. 

Olen oppikirjaesimerkki siitä, kuinka ei toimita tässä mielentilassa.

Odota vain, näytän sinulle ja teille kaikille.

I've been here so long I think that its time to move.

Se on kaukaista menneisyyttä ja mietin miksi koskaan huusinkaan.

Minä tein väärin, toisaalta, miksi enää tuhlaan ajatuksia?

Horjun pystyssä, kallistun reunalle ja sitten taas pois.

Itken itseni uneen, liian myöhään, ja elän päivän.

Illalla juon vihreän pullollisen turhia kaloreita .

Mistä tietää mihin kääntää katse kun kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Oliko se kaiken sen arvoista, oikeasti, oliko?

Kävelen kuusi kilometriä enkä tunne.

Syön enemmän kuin viimeiseen neljään vuoteen.

Aurinko on tehty tulesta.

"On siis kevät, uskoin vakavaa valaa 
No, pojat on poikia: ne lupaa, muttei palaa 
Kevät, kaiketi taivas vielä kestää
Pilvet jo luin, ei sadetta voi estää" 

En kävellyt hakaniemenrantaan ja oikeastaan sadetta ei näkynyt. 

Salmiakkia ei tarjottu, mutta ehkä pelissä on koko elämä. 

Ainahan se on?

Hiljaisuus ei ole painostava,
ei sitä kai ollutkaan?

Rannan tuuli tuoksui keväältä, mereltä ja uudelta.

Ruoho oli vihreämpää kuin mikään pitkään aikaan.

Kevät on uudelleensyntymistä pitkän talven jälkeen, eikö?

Olisiko minunkin aika hypätä

lopettaa odottaminen

uskaltaa ottaa viimeiset askeleet

lähteä kauemmas reunalta,

jolta olen kokoajan perääntynyt.

Muistan kun sanoit etten tule pärjäämään.

Just watch me.

Valintoja, suuria valintoja.

Mistä tietää mikä on oikein?

En tahdo ajatella, tahdon syödä mitä haluan.

.....ja samaan aikaan kaipaan sinisiä sormia,

kylmyyttä, 

tärinää, 

väsymystä, 

kalpeutta 

ja 

pyörtymisen tunnetta.

What if today you had the chance to be the king of your land.

Haluan sanoa etten ajattele ja vain elän.

Voi, haluan kyllä, minun kuuluisi.

Se ei vain onnistu.

"All I need is time,
A moment that is mine,
While I'm in between.


I'm not a girl,
There is no need to protect me.
It's time that I
Learn to face up to this on my own.
I've seen so much more than you know now,
So don't tell me to shut my eyes."

Toivon kovaa, mutta ei se ehkä riitä.
Nyt tai ei koskaan.

..never say never even though later it's more difficult.