Voisin lakata kynnet kirkuvan pinkeiksi ja värjätä hiukseni samaan sävyyn.
Voisin juhlia pari viikkoa putkeen, olla humalassa välittämättä mistään.
Voisin unohtaa elämän ja kaikki tunteet, ehkä rakkautta en.
Voisin yrittää löytää elämänlangan, joka tällä hetkellä juoksee pelottavan kaukana.
Voisin unohtaa ne ajatukset, joita ei sanota ääneen, ne kuiskataan yöllä.
Voisin jättää kirjoittamatta sivut täyteen pahoja sanoja, kipua.
Voisin vetää kyljet täyteen kirkuvanpunaisia viivoja välittämättä mistään.
Voisin lopettaa syömisen ja toisinaan syödä ja oksentaa, ei väliä.
Voisin heittää koko elämän sekaisin, *naps*, sinne menisi.
Samaan aikaan ainoa mitä oikeasti haluan on olla vieressäsi ja herätä keskellä yötä siihen kun kiedot kätesi ympärilleni. Mikään ei tuntunut miltään, mulla kolmen viikon taivas oli.
Nyt on monen kuukauden yksinäisyys ja yksivärinen paha olo kirjassa.
Olen oppikirjaesimerkki siitä, kuinka ei toimita tässä mielentilassa.
Odota vain, näytän sinulle ja teille kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti