I can't get off my mind, since you've been gone it's raing all the time.

"So you don't know were you're going, and you wanna talk

And you feel like you're going where you've been before

You tell anyone who'll listen but you feel ignored

Nothing's really making any sense at all"

Oikeastaan en juurikaan tiedä mistään mitään.
Pelkään etten pysty olemaan koulussa tarpeeksi hyvä.
En osaa englantia tarpeeksi hyvin, minun pitäisi olla parempi.

Tiedättekö sen tunteen kun jotain kaipaa oikein hurjasti?

Samaan aikaan taustalla soi musiikkia, joka herättää liikaa tunteita.

Koeviikkoon on pelottavan lyhyt aika.

Maybe a sad song some time will make you remember me.

En tiedä mistään mitään enkä todellakaan jaksa ajatella.
Olisi helpompaa olla välittämättä mistään.
Ketään ei kiinnosta kuitenkaan.

Teen mitä teen, sillä ei ole väliä.

Minä olen kovin turha.

Tarpeeton.

En tahdo pudota.

Ikävä.

I don't know who you are but now somehow you're breaking my heart.

Entinen luokkalaiseni V soittaa ja hän on viimeinkin keksinyt meille tekemistä.

Muutamia tunteja kuluu kallioilla nauraen sekä kuunnellen Lady Gagaa. 

Punaviiniä ja sitruunalimonadia, greippilikööriä ja light cokista.

Ei hitto, ei näin.

Haluan aikakoneen, jolla voisin palata viikonloppuun hymytytön luona.

Minulla on ikävä vaikkei todellakaan saisi kaivata tai edes ajatella.

En enää koskaan halua välittää kenestäkään, en vain halua.

Siitä tulee liikaa kipua, aivan hurjan paljon liikaa.

Ei kukaan tällaisen ihmisen kanssa tosin halua ollakaan, kauhea possu.

Minulla on ikävä niin monia ihmisiä ja niin monia asioita.

Mihin ne kaikki katosivat?

ps, olen aivan käsittämättömän lihava.

These wounds are self inflicted.

Hymytyttö taitaa vihata minua ja en edes jaksa välittää.

Olen paska ihminen, neiti syksykään ei tahdo puhua minulle.

Juon hiukan tai ehkä vähän enemmänkin ja vain yritän unohtaa kaiken.

Olen hukassa enkä tiedä mitä tehdä hymytytön suhteen.

Hän on ihana, mutta tänään nähty puoli ei ollut mitenkään hyvä.

Haluan todella vain unohtaa, olla humalassa ja saada monia halauksia.

Sanokaa, että kaikki menee vielä hyvin?

Waiting for the day to end.

Now panic and freak out.

Retki oli hieno, tykkäsin hurjasti ja kaikki meni hyvin. 

Tämä päivä oli kuitenkin täysi fiasko. 

Hymytyttö ja hänen kaverinsa tulivat tänne, olin heidän seurassaan.

Kaikki meni silti aivan päin helvettiä.

Kaksi paniikkikohtausta kaivopuistossa märällä nurmikolla täristen.

Illan lopputuloksena Hymytyttö jäi kaupunkiin. 

Hänen kaverinsa lähti saattamaan erästä porukastamme kotiin.

Minä olen yksin ja ahdistunut.

Mitä oikein pitäisi tehdä?

Kuulin kolibrin ja itkin vuoksesi.

Yritän auttaa ja kuunnella, mutta tuntuu ettei se riitä. 

Pitäisi olla niin kovin paljon enemmän.

Olen käsittämättömän pahoillani etten oikeasti pysty. En ole itsekään terve, en tosin kovin sairas mutten myöskään terve. Minulla ei ole voimia auttaa niin paljon kuin haluaisin, on itsekin yritettävä pysyä kasassa. En halua vajota samaan jossa ryömin koko loppuvuoden 2010. Haluan oikeasti elää ja lukio vie voimia kumman paljon. Tuntuu hurjan pahalta etten osaa olla tarpeeksi.

Anna anteeksi neiti syksy.

Kumpa hetkeksi voisin hengähtää, ajatuksia paperille pistää, tai edes nukahtaa.

Alle 6h unta on liian vähän, minä en pysty siihen enää.

Olen niin käsittämättömän väsynyt, en pysy hereillä.

Haluan vain nukkua ainakin muutaman viikon.

Tarvitsen hurjan paljon enemmän unta.

En. tahdo. lähteä. metsään.

Saisinko vain jäädä kotiin? Nukkua ja tehdä läksyjä.

Minun on saatava rentoutua, ihan oikeasti.

Tästä syksystä tulee hurjan raskas.

Haluan vain takaisin peiton alle lämpimään.

Halauksetkin olisivat enemmän kuin mukavia.

Olen typerä kun ikävöin niin kovin paljon.

It's such a silly thing to do, now we're stuck on rewind.

Tänään en pysty ajattelemaankaan aamukahvia, oksettaa ja haluaisin vain nukkua.

Toisinaan huonot ideat ovat erittäin huonoja ja niitä ei kannata toteuttaa.

Yritän syödä muutaman riisikakun tomaatilla, nälkä, mutta oksettaa.

Haluan tomaattikeittoa, kello on 6:45 aamulla?

Jos oikein hyvin käy, huomenna sataa paljon emmekä lähtisi metsään.

En oikeasti halua sinne, en pysty siihen kuitenkaan.

Lähes 40 vierasta ihmistä kolmessa teltassa? EI.

Käväisin eilen miitissä jonka sisällön saatatte arvata, ei pitänyt, mutta menin kuitenkin.

Myöhemmin illalla sain kuulla, että luokkalaiseni oli ollut samassa kahvilassa.

Kuinka paljon hän oikein kuuli? Viiltelystä, retkiahdistuksesta?

Voi helvetinhelvetinhelvetinhelvetti.

Anteeksi etten voi pelastaa sinua itseltäsi.

ps, hymytyttö tulee ehkä viikonloppuna.

Välimme ovat muuttuneet.

Lupasin silti majoittaa.

mitäköhän siitäkin oikein tulee?

Täytyy olla lujasta luusta, että selviytyy.

"Onko vielä toivoo?

jos lujasti tahtoo, kai vuodet meille vaihtuu.

Onhan vielä toivoo

kun lujasti tahtoo, vuodet meille vaihtuu

ne vaihtuu."

Huomenna (tai no tänään) kouluun, en valita, mutta pelkään loppuviikkoa.

Pelkään mitä siitä oikein tulee, ihan todella.

Pitäisi olla 40 vieraan ihmisen kanssa.

Pelottavaa, oikeasti.

Ai kuinka niin olen omituinen?

ps, tiistaina näen Raven'ia :3

Sanot, että sä et kuolemaa pelkää.

"Sylissäsi uskallan tunnustaa

ettei minustakaan oo tätä maailmaa kohtaamaan

puolet minusta on muualla"

Melkoisen hatara kokonaisuus muistona eilisestä.

Hetkiä joista en muista yhtään mitään.

Mitä ihmettä oikein tapahtui?

En ole ylpeä, häpeän.

Ei näin.

Haluan hukkua halauksiin.

Ei saa välittää ihmisistä.

Siitä tulee vain kipua.

Oon hokenut vaan tää lapsi sekoaa.

Aivan liian suuri ja aikainen humala, inhottava sellainen.

Oranssia juomaa, lusikallinen jäätelöä ja lisää juotavaa.

Puhelu josta ei ole pienintäkään muistikuvaa.

Juotavaa ja kovempi humala.

Päästäkää pois?

Hymytyttökin oli siellä, minä en tiedä enää.

Taidan vain haluta unohtaa.

Jos vain verhoudut mustaan, niin näetkö itsekään.

Itken nykyään aivan liikaa enkä ymmärrä miksi. 

Paljonko niitä kyyneleitä oikein riittää?

Viihdyn koulussa, oi viihdyn tosiaankin.
Ihmiset menettelevät. Mukavia, mutta tuntuu kummalta ajatella, että kukaan olisi mitään muuta kuin hyvänpäiväntuttu. Kaikki ovat jotenkin.. no, ehkä en vain osaa olla normaalien ihmisten seurassa enää? Ystävyyssuhteita kun miettii.. V oli sekaisin, S oli sekaisin, yksi parhaista kavereistani aina kahdeksannelle asti on ilmeisesti nykyään aivan sekaisin eikä hän terve ollut viimeisinä yhteisinä aikoinammekaan, neiti syksy ei ole mitenkään kunnossa, sinäkään et tainnut aivan kunnossa olla kun tutustuimme, J oli ja on yhä kovin pelottava, hymytyttö on pelottavan sekaisin. Leijona on kai normaali, en minä tiedä. Ehkä vain vedän puoleeni ihmisiä jotka ovat enemmän tai vähemmän toisenlaisia? Minulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta.. kyllä se kovin oudolta tuntuu.

Ensi viikolla tapahtuu jotain jota pelkään todella. 

Pitäisi viettää lähes vieraiden neljänkymmenen ihmisen kanssa yksi yö metsässä. 

Kännykän akku loppuu siellä, tiedän sen. 

Mitä jos jotain tapahtuu esimerkiksi hymytytölle eikä hän saa yhteyttä? 

Entä jos minulle tulee paha olla? 

Ei sillä, että ketään se nyt kiinnostaisi, mutta silti. 

Metsässä ei voi paeta.

Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan.

"On me dit que le destin se moque bien de nous

Qu'il ne nous donne rien et qu'il nous promet tout

Paraît qu'le bonheur est à portée de main,

Alors on tend la main et on se retrouve fou"

Taidan nukahtaa jälleen kyyneliin.

Hymytyttö, älä tee sitä, pyydän.

Huomenna on hyvä päivä.

Ainakin osittain.

"Ei tästä tule näin valmiimpaa

Ehkä on jo aika irrottaa

Kai saa nyt luovuttaa…?"

Se enää hetken voi kestää.

Hymytyttöä on niin vaikea tulkita ettei ole tosikaan.

Ensin sanotaan vaikka mitä ja sitten ei sanaakaan.

Miten tässä pitäisi muka uskoa ihmisiin?

Koulu on itseasiassa ihan kivaa, joskin väsyttävää.

Ihmiset ovat paljon mukavampia kuin yläasteella.

Se nyt ei kyllä kovin paljoa vaadi, mutta silti.

Ehkä näistä tulee ihan hyviä vuosia?

Olisi erittäin mukavaa.

Riittää kunhan on matkalla ja parempi niin.

En tiedä kuinka selviän lukiosta, kotiin tultuani olin lähes varma etten yksinkertaisesti mitenkään.
Nyt kuitenkin tuntuu, että ehkä se meneekin aivan hyvin. Odotan innolla, oikeasti.

Lukujärjestyksessä on kuitenkin kaksi kurssia joita kammoan, toista enemmän kuin toista. 

Pakko ne on suorittaa, mutta millä arvosanalla?

Taidan vain yrittää saada ne läpi.

En tiedä luokastani, kahden kanssa puhuin hiukan enemmänkin. 

Ensimmäisen päivän perusteella on vaikea sanoa mitään.

Hymytyttö, pelkään enemmän kuin kenenkään puolesta koskaan aiemmin.

Valitettavasti viimeyö ei tainnut olla viimeinen kaltaisiaan.

En tiedä mistään mitään, mutta pelkään aivan hurjasti.

Muistot kyynelten vanaa poskilla.

"Pysy siinä suojana hipaisun päässä

Hengitä mun niskaan, en tarvii enempää

Eihän kukaan täältä mitään viedä saa

mukanaan"

Pikkuisen mansikkakuohuviiniä.

Erittäin kevyt humala.

Kauhea, turha ikävä.

Olen ärsyttävä.

Joskus se pelko uniin kulkeutuu.

"Miten osaisin mä olla niin kuin nuo muut

vai onko jossain joku paikka, jonne kuulun

Missä toiset samanlaiset mua oottaa

planeetalleen jo palaamaan"

tiedättekö sen tunteen kun vain itket ikävääsi ja tajuat hyvästien olleen lopulliset?

siltä minusta tuntuu.

en muuten halua enää ikinä välittää ihmisistä.

siitä saa liikaa pahaa mieltä.

haluan unohtaa kaiken.

haluan humalaan.

Sanoit olevasi onnellinen.

Haluaisin kirjoittaa kauniita sanoja postaukset täyteen.

Haluaisin kertoa kaiken olevan hyvin ja hienosti.

Valehtelu toimii oikeassa elämässä, ei täällä.

Olen yksin ja yksinäinen, melkoisen tarpeeton olento. 

Haluan humalaan ja nukkua jonkun vieressä, yksin on niin.. yksin.

Ensimmäinen toteutuu kai viikon päästä, näen hymytyttöäkin silloin.

"Kukaan ei odota minua

Miksi nousisin"

Vedä mut luoksesi, siirrä mun hiuksia, pidä mua.

"Vannotaan helposti

Unohdetaan helpommin

Sillä rakkaus on mitä on

Rakkaus on mitä on"

Olen pikkuisen sekaisin.

"Ikävöin hetken

Ja ikävöin toisen

Itkinkin jotain

Ehkä etäisyyttä muihin

Ehkä mittakaavan naurettavuutta"

"Minulla on vain yksi ilme

Se ei ole surullinen

Eikä se ole iloinen

Se vain jäi kasvoilleni eilen

Enkä viitsinyt sitä enää muuttaa"

Mitä tapahtuu?

"Päivät oli kauniita, niin kuin ohutta paperia

Tai jotain, jonka me tiedettiin repeytyvän

Tää ilta on samanlainen

Tänä iltana, niin kuin huomenna, mä jään

Valvomaan"

"Jos näet haavoja,

sido ne tiukasti"

Unohdimme miten päädyimme tänne, unohdimme minne täältä aiomme.

Saisinko elää päivän kauniissa maailmassa?

Lähdetään Pariisiin.

Haluan kauniit kynnet ja taidon puhua täydellistä ranskaa.

Haluan kuunnella musiikkia, joka saa kyyneleet valumaan.

Haluan juoda kylmää kahvia ja kokea pienen onnellisuuden.

Haluan pukeutua kauniisiin vaatteisiin ja meikata kasvot onnellisiksi.

Haluan istua huoneeni lattialla tiara päässä, taikasauva kädessä.

Voisin leikkiä, että olisin vielä nuori ja viaton. 

Onnellinen pikkulapsi.

Enhän minä piirtää osaa, mutta entä jos vain leikkisin väreillä?

Ei sen tarvitse aina olla niin vakavaa, koulu vain vei ilon siitäkin.

Selaan vanhoja piirustuksia päiväkodista, niissä on värejä ja muistan olleeni iloinen.

Olisi hienoa pakata laukku ja vain lähteä.

Päämäärällä ei ole väliä, matka on tärkeämpi.

Tahdon oppia soittamaan kitaraa.

"Si la mort est un mystère

La vie n'a rien de tendre

Si le ciel a un enfer

Le ciel peut bien m'attendre

Dis moi,

Dans ces vents contraires comment s'y prendre

Plus rien n'a de sens, plus rien ne va"

Päätin juuri olla onnellinen.

Ketään ei voi tuntea kokonaan.

hei sinä, haluaisitko kertoa miksi luet?

minua kiinnostaisi tietää.
en toki voi pakottaa.
olisi vain kiva.


tu sais que je parle pour toi.
je suis sûr.

Let your mind go anywhere it wants to.

Kahvia ja kauniita kuvia. 

Olen onnellinen, mitä oikein luulit?

Leijonan kanssa olikin yllättävän mukavaa.

Ei laisinkaan niin kummaa ja pelottavaa kuin luulin.

Joidenkin ihmisten kanssa voi olla puhumatta pitkään ja silti mikään ei muutu.

Lähestyin sekoamista yöllä, ikävä sattuu ja kovaa.

Ehkä itkinkin, mutta vain sen verran, että meikit valuivat poskille.

Aivan liian vähän unta ja pahaa pelkältä maidolta maistuvaa kahvia.

Haluaisin naurun, halaukset ja suudelmat.
Hymytyttö, tule jo?

Make it all better when I'm feeling sad.

Paniikkia ennen nukahtamista.

Heräämisen jälkeen viesti, joka ehkä helpottaa. 

Edes pikkuisen.

Aivan käsittämättömän kova ikävä.

Kuinka minun pitäisi kestää vielä 2vkoa?

Pahaa mustikkajogurttia, mansikkakuohuviiniä ja kyyneleet.

en halua nähdä leijonaa huomenna.

miksi lupauduin?

en halua.

I miss you more than I did yesterday.

Minulla on paljon asioita jotka haluaisin kertoa, mutta en vain osaa laittaa niitä hienoina sanoina kauniiseen järjestykseen. En vain osaa olla kaunis, anteeksi.

Tämä päivä oli parempi kuin eilinen, mutta illan pimentyessä ajatukset alkoivat jälleen juosta ympyrää ja en pysty nukkumaan. Jostain syvältä mielen syövereistä ilmestyi varma ajatus, että hymytyttö vihaa minua. Ajatus ei katoa vaikka kuinka yritän järkisyillä sitä tappaa. Eihän toinen voi vihata jos hän itse lähetti eilen viestin jossa pelkäsi, että minä vihaan häntä ja jos hän kerran on muutamaan otteeseen lähettänyt viestejä joissa kertoo ikävöivänsä. Eihän hän silloin voi vihata, vai voiko sittenkin?

Haluaisin tehdä vaikka mitä tyhmää, mutta en tee. En tehnyt eilenkään mitään terävällä, joten en tee tänään. Melatoniinin saatan ottaa, sillä tahtoisin todella vain nukahtaa heti kun lasken pääni tyynylle.

Uusi kampaus, toinen väri, uusi hame.. materialismionnellisuutta joka ei kuitenkaan tunnu miltään. Miksi ihmeessä? Haluaisin vain nähdä hymytytön, en tahdo edes mikkeliin festareille katsomaan Pariisin Kevättä, jos vaihtoehtoisesti voisin nähdä hänet silloin.

Olen niin käsittämättömän ihastunut, pelottavaa.

Haluaisin pelastaa muutaman ihmisen itseltään, mutta kun ei se taida olla mahdollista. Jos minulle annettaisiin mahdollisuus ottaa kaikki heidän tuskansa itselleni, minä tekisin sen. 
Eivät he ansaitse mitään siitä jota joutuvat läpikäymään, haluan heille pelkkää aurinkoa ja hymyjä. Halauksia, kauniita päiviä ja naurua. Ei heidän kuuluisi kokea punaisia viivoja käsivarsissa, aivan liian nopeita hengenvetoja, vaikka kuinka hirveää pahaa oloa ja alkoholia siksi, että pysyisi kasassa. He eivät ansaitse sitä, eivät eivät eivät eivät eivät. Miksen voisi ottaa heidän tuskaansa itselleni? He ansaitsisivat onnellisuuden.

ps, hämmästyn kun huomaan sinun yhä lukevan. haluaisitko kertoa miksi? 

kommenttien valvonta on päällä ja saa toki kertoa toistakin kautta.

en voi pakottaa, mutta olen vain kovin kummissani.

Looks like the devil is here to stay.

Mitä minulle oikeasti kuuluu juuri tällä hetkellä kirjoittaessani? 

Huono päivä, liian huono päivä. Olen vihainen itselleni, miksi en osaa? Minun pitäisi parantua, se ei silloin tarkoita itkemistä lavuaariin nojaten. Paraneminen ei ole sitä.
En sentään ole vielä leikkinyt saksilla tänään, mutta yö on pitkä ja mitä vain voi tapahtua. Olen pelkkä vitsi ihmisenä, suuri, huono vitsi. Pitäisi lienee jatkaa vain vanhoja tapoja, nehän ovat toimineet aiemminkin?

Tämä on kuitenkin vain juuri nyt, vain tämä päivä ja osa eilistä. Oikeasti olen paremmassa kunnossa.

Tänään ei vain ole mikään onnistunut.

Kurkkuun sattuu, mitäs menit syömään.

Kauhea ikävä Hymytyttöä, turhaan ikävöit, et sinä merkitse mitään.

Ole hiljaa, tiedän kyllä mitä pitää tehdä.

On se syömishäiriö ihan helvetillisen glamouria.

Oi kyllä.

Tämä postaus ei ole täynnä onnea, mutta kaikista rajoitteistani huolimatta päätin olla rehellinen. Kirjoitan tätä blogia itselleni enkä muille joten jos ei kelpaa niin ei tarvitse lukea. Paraneminen ei ole mitään pumpulissa kävelyä ja nyt kaikki vain tuntuu vaikealta. Kaikesta huolimatta aion aivan oikeasti parantua, toisinaan vain kulkee taaksepäin vaikkei haluaisi.

Taistelen.

So give me Novacaine.

Ilmeisesti edes tässä ahdistuksessa ei ole tarpeeksi. 

Menneisyyden on pakko alkaa kummittelemaan.

Miksi? sehän on mennyttä.

Sen ei pitäisi sattua.

Ikävä on niin kova ettei ole tosikaan.

Haluan nähdä Hymytyön.

Jo 1,5vkoa erossa.

Liikaa.

Tunti kerrallaan odotan aikaa pois.

Saatoin sulaa kun toinen laittoi viestiä toivottaakseen hyvää yötä ja kertoi ikävöivänsä.

Ikävä. ikävä. ikävä. ikävä. ikävä. ikävä.

En halua nukkua yksin, se ahdistaa.

Haluan Hymytytön tänne.

Aika kuluu liian hitaasti.

Sattuu.