keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kuulin kolibrin ja itkin vuoksesi.

Yritän auttaa ja kuunnella, mutta tuntuu ettei se riitä. 
Pitäisi olla niin kovin paljon enemmän.

Olen käsittämättömän pahoillani etten oikeasti pysty. En ole itsekään terve, en tosin kovin sairas mutten myöskään terve. Minulla ei ole voimia auttaa niin paljon kuin haluaisin, on itsekin yritettävä pysyä kasassa. En halua vajota samaan jossa ryömin koko loppuvuoden 2010. Haluan oikeasti elää ja lukio vie voimia kumman paljon. Tuntuu hurjan pahalta etten osaa olla tarpeeksi.
Anna anteeksi neiti syksy.

Ei kommentteja: