Mitä minulle oikeasti kuuluu juuri tällä hetkellä kirjoittaessani?
Huono päivä, liian huono päivä. Olen vihainen itselleni, miksi en osaa? Minun pitäisi parantua, se ei silloin tarkoita itkemistä lavuaariin nojaten. Paraneminen ei ole sitä.
En sentään ole vielä leikkinyt saksilla tänään, mutta yö on pitkä ja mitä vain voi tapahtua. Olen pelkkä vitsi ihmisenä, suuri, huono vitsi. Pitäisi lienee jatkaa vain vanhoja tapoja, nehän ovat toimineet aiemminkin?
Tämä on kuitenkin vain juuri nyt, vain tämä päivä ja osa eilistä. Oikeasti olen paremmassa kunnossa.
Tänään ei vain ole mikään onnistunut.
Kurkkuun sattuu, mitäs menit syömään.
Kauhea ikävä Hymytyttöä, turhaan ikävöit, et sinä merkitse mitään.
Ole hiljaa, tiedän kyllä mitä pitää tehdä.
On se syömishäiriö ihan helvetillisen glamouria.
Oi kyllä.
Tämä postaus ei ole täynnä onnea, mutta kaikista rajoitteistani huolimatta päätin olla rehellinen. Kirjoitan tätä blogia itselleni enkä muille joten jos ei kelpaa niin ei tarvitse lukea. Paraneminen ei ole mitään pumpulissa kävelyä ja nyt kaikki vain tuntuu vaikealta. Kaikesta huolimatta aion aivan oikeasti parantua, toisinaan vain kulkee taaksepäin vaikkei haluaisi.
Taistelen.



2 kommenttia:
Voi miten tahtoisin muutaman mekon itsekkin. Multa löytyy tasan yksi hame ja muutama thinspomekko, joiden pelkään pysyvän aina liian pieninä. Viime vuoden rippimekko roikkuu kiinni vaatekaapin ovesta muistuttaen, että siihen mun on mahduttava uudelleen (ja vielä siitäkin pienempään kokoon, sillä sekään ei ole tarpeeksi).
En osaa shoppailla, enkä tykkää siitä (lol en muista milloin viimeksi olisin tykännyt). En kai koskaan? Joko mulla on liian vähän rahaa, vaatteet on liian pieniä ja minä liian iso, tai mistään ei löydy sitä mitä mä haen. Saan materialismionnellisuuteni helpoista asioista, kuten hiustenkiharrin, sillä sitä varten ei kenenkään tarvitse olla laiha.
Etsitte hymytytön kanssa yhteisen viikonlopun joskus syksystä? Tai näette rajattoman miitissä, ne suunnittelee tietääkseni jo uutta Helsingin korkeasaareen.
Koita muistaa, että parantumisessakin tulee takapakkeja. Yhtenä päivänä sitä tuntee olonsa hyväksi ja toisena ahdistuu pienestäkin syömisestä. Ihanaa kuulla, että sinä taistelet.
Pärjäile, pikkuinen! ♥ Sinä ansaitset kaiken maailman onnellisuuden.
Lähetä kommentti