the wasted years, the wasted youth.

Liian vähän kaikkea paitsi turhaa.
Paitsi paino on suuri ja kauhea, ei saa.
Tavallaan hieman liikaa läheisyyttä, ei saisi.
Yö oli kuitenkin rauhallinen eikä mikään pelottanut.

Joulu tuntuu tulleen ilman lupaa ja kutsumatta.

Yhtäkkiä pitäisi olla lahjat kaikille vaan ei ole kenellekään.

Itselleni lupaan olla parempi ja mennä Ilosaarirockiin ensi kesänä.

Hymytyttö kertoo asioita, jotka saavat ajatukseni kääntymään pienille solmuille.

Sellaisille oikein pikkuisille, joita on lähes mahdoton avata.

Haluan huutaa "kyllä" mutten ehkä ihan uskalla.

restore life the way it should be.

Tavallaan voisin jopa olla onnellinen, jos koulusta koeviikon myötä tulevaa stressiä ei laskettaisi.
Hymytyttö hämmentää kummastuttaa mietityttää mutten jaksa stressata.
Antaa asioiden mennä omalla painollaan, helpompi niin.

Psykologilla käymisen lopettaminen tuntuu edelleen oikein hyvältä.

Ei minulla ole mitään ongelmaa enkä oikeasti ole itsetuhoinen.

Vaikka viikko sitten vahingossa raavinkin kädet verille.

I'll blame it on the alcohol.

Ja kun kaikki menee ihan okei on hyvä hetki kääntyä katsomaan vaa'alle ja ahdistua.

Ehkä voisi taas yrittää lopettaa syömisen, oksentelu ei sovi kasvoille.

Sitäkin tuli jo kokeiltua päivittäin päälle viikko.

hups.

i've been setting aside time to clear a little space in the corners of my mind.

"I've been looking for someone to shed some light 

Not just somebody just to get me throught the night 

I could use some direction 

And I'm open to your suggestions 

 And if I open my heart again 

I guess I'm hoping you'll be there for me in the end"

Jos nyt kysyisit samaa kuin helmikuussa en suoraan voisi sanoa "kyllä", mutta hetken myöhemmin sanoisin. Jos vain ...... en tiedä, ehkä pyytäisit anteeksi ja kysyisit niin todennäköisesti myöntyisin.

Pyydän anteeksi vaikkei siihen kai ole syytä ja yhtäkkiä haluankin vain kuolla.

there are no raindrops on roses and girls in white dresses.

Haluat takaisin minut meidät sen mitä joskus oli.

En tiedä mitä sanoa en tahdo antaa turhaa toivoa.

Kuitenkaan mikään ei ole mahdotonta, edes tässä.

Kaikki on kummallista ja sinä teet sen enkä tiedä todellakaan mitä tehdä miten käyttäytyä mitä sanoa milloin nauraa milloin tuntea sympatiaa empatiaa mitä tahansa. Tunteet ovat jotain, josta olen vieroittanut itseni. Parempi jättää kaikki sellainen muille kun en tunnu siihen kykenevän.

Psykologi kysyi mitä haluan tehdä kaiken suhteen ja en osannut sanoa mitään en keksinyt edes millä kutsua tätä "surullinen bubble?" EI OLE surullinen on surullinen mutten ole surullinen. Puhuin loppuunkäsitellyistä asioista huusin tajusin ettei kaikki ole ohi itkin en kyennyt palaamaan kouluun mietin ajatteliko joku jotain kun kävelin. Halusin puhua halusin kysyä päädyin vaikenemaan.

Lopetin psykologilla käymisen alkuunsa, kaksi kertaa oli enemmän kuin tarpeeksi ja nyt hymytyttökin käskee minua jatkamaan. 

Kaverini mukaan en tarvitse apua, ei voi olla mitään muuta kuin tähän ikään kuuluvaa selvä selvä anteeksi olen pahoillani että edes yritin olla vakava.

Leijona on poissa 
neiti syksy on poissa 
hymytytöstä jäljellä viimeiset langanpätkät, joita voi epätoivoisesti solmia kasaan.

on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.

"Näiden pisteiden perusteella sinulla on vakava masennus"

"Kävisikö tämä aika?"

Huomenna psykologille ja pelottaa aivan mielettömästi.

unohdettu ikuisesti laivaan, jota ei kukaan ohjaa.

mistä tietää mikä on liikaa?

mitä silloin jää kun ei tunne mitään

hajoaa koska kukaan ei voi auttaa

ketään ei kiinnosta

yksin ei uskalla

kukaan ei usko

rikki loppu puhki kulunut turha ylimääräinen käytetty tarpeeton

jos tuhlaat sanojasi minulle ja kysyt vointia hymyilen nauran olen onnellinen kaikki on hyvin

sanotte että minulla on asennevamma ja pitäisi opiskella, olen kuulemma  l a i s k a

kaupungin kadut ovat täynnä ihmisiä ja katoan osaksi harmaata massaa

hiusväri haalistui jo kauan sitten, punaisesta on enää muisto jäljellä

missä on mun sinitaivas missä myrskyinen sää

kelle uivat pilvilaivastot mihin johtaa matka tää

this story is old i know but it goes on.

ei suuntaa mihinkään muualle paitsi alaspäin.

tästä ei nousta enää yksin, ei se nyt vain onnistu.

kukaan toinen ei voi minua nostaa joten p u t o a n .

jouduin sanomaan 'ei', en uskonut sen tapahtuvan.

koulutyöt valvottavat päivisin ja koulussa ahdistaa.

pienikin vastuunotto tuntuu liian suurelta ja itken stressiä.

pohdin vakavasti koulun keskeyttämistä hetkeksi.

tämä ei enää toimi kauaa.

enkä edes halua.

we'll never feel bad anymore.

mitä silloin tapahtuu kun on oikeasti tosi paha olla?

saako luovuttaa jos ei enää halua jaksaa?

ei löydä muita vaihtoehtoja.

koulusta en ainakaan selviä enää millään tapaa 

olen vain liian huono elämään

olen juuri niin heikko ja huono kuin sanoit.

tämä meni juuri siihen mihin tiesit, lähes ainakin.

jos joku tulisi ja sanoisi mitä tehdä kuinka milloin missä miten

ehkä pelastuisin itseltäni enkä häviäisi

ehkä

I found you something told me to stay, I gave in to selfish ways.

Herään onnellisena ja tajuan ettei uni ollut totta.
Et sinä tule ja kysy haluanko hankkia apua.
Et tule koskaan enää sanomaan sanaakaan.

Vaikka nyt jos tulisit niin ehkä itkisin onnesta.

En osaa päästää irti kun en tiedä mihin kaikki loppui.

Uin inhon ja oksetuksen pohjattomassa meressä.

Kaikki lähtivät paitsi minä, jäin yksin.

En ihan oikeasti enää pysty tähän kauaa.

Olen aivan liian väsynyt.

Hyppään 

katoan 

juoksen 

lennän 

putoan 

unohdun 

eikä minusta kuulla enää.

sä et sitten tiennyt mitään jos ne kysyy myöhemmin.

Tällä hetkellä mikään ei ole mitään enkä uskalla kirjoittaa.
Koulu on aivan liian raskasta, en taida pystyä.
Pitää nyt katsoa, vaikken haluaisi.

Syksy tulee ja sen tuntee sisällään.

Olen liian väsynyt hengittämään.

miten ihmeessä sitä tähän päädyttiin?

they're gonna throw it back to you.

Olen tarpeeksi nousemaan sängystä aamuisin.

Loogisinta päättää tuhota kaikki rakennettu.
En halua osata syödä, parempi jos lopetan.

Numerot ovat mielettömän suuria ja tahtoisin oikeastaan kuolla.

Etenkin, kun lauantaina käskettiin ottamaan kaikki irti elämästä.

Miten voi, jos iloa ei löydä edes pieneksi rypistettynä nurkasta?

Syksy on päätösten aikaa.

Eikö äsken vielä ollut kevät ja uuden synty?

tekisitkö sä uudestaan saman jos saisit valita.

"Kysyit onko mulla mitään 
listasin ne kaikki 
tähän asioita joista 
vähän elämässä ilahdun" 

Helppo kertoa satuja ja syyttää toista kaikesta.

Toivon että olet onnellinen.

"Minä sanoihin väsyin 

väsyin niitä asettelemaan 

Sulle anteeksi mä annoin 

ja nyt annan ihan kelle vaan"

Olen pahoillani. 

En tiedä kumman puolesta.

missä milloin miten miksi millä

se on salaisuus

shh

Songe aprés songe tu me manques.

On niin kova ikävä, että voisin itkeä.

Ei kukaan ikävöimäni tätä lue.

Ehkä ihan hyväkin niin.

Pohdin elämää ja kuolemaa.

Hetkittäin tahdon olla vahva ja vapaa, voittaja.

Toisinaan tuntuu paremmalta kadota täysin kartalta.

En tiedä mihin tämä labyrintti päättyy.

"The only way out of the labyrinth of suffering is to forgive"

Annan anteeksi aina kaikille muille, vaan en koskaan itselleni.

Ehkä siinä onkin ongelma?

we'll spend another year without direction full of fear.

 

Poltan ketjussa läpi yön, "heitätkö yhden kun mulla ei ole?"

Ennen en polttanut, en juonut. 

Nykyään on toisin.

Haluan vain istua ulkona, polttaa tupakkaa ja olla syömättä.

Muilla menee hyvin, minulla vain hyvin päin vittua.

Kukaan ei huomaa eikä välitä, ei se haittaa.

Onneksi on hyviä kavereita, paljon juhlia, alkoholia ja tupakkaa.

Menee se elämä pilalle noillakin päihteillä ja kipulääkkeillä.

Enää ei auta sama lääke ahdistukseen kuin ulkomailla.

Tarvitsen apua ennen kuin 

impulsiviisesti. 

vahingossa 

lopun.

tell me how I'm supposed to feel when all these nightmares become real.

tiedättekö miltä tuntuu hävitä omassa pelissään?
huomata, että olet seitsemäntoista ja et enää pysty elämään.

voin valaista: ei tunnu hyvältä.

kertokaa mitä pitää tehdä kun yöllä ei voi nukkua ahdistuksen takia. 

aamulla ei pääse sängystä ylös kun pelkää maailmaa.

jos kuolen ennen joulua, se on vain vahinko. 

hän lähti ennen aamua.

itken itkemistäni eikä minulla ole rohkeutta mihinkään.

kaikki ahdistaa muttei tunnu miltään.

en ole rohkea.

en. uskalla.

olen pelkuri.

mitään en myönnä vaikka kysyisitte suoraan.

ai kuka? ai hän. tunsimme. äh, ei mitään.

todellisuus hautautuu hiljaisiin hetkiin.

elän hetken menneisyyttä ja virheitäni.

totuus on karu, minä rikon aina kaiken.

itsenikin, viimein ehkä lopullisesti.

kiitos ja anna anteeksi kun rikoin kaiken.

silloin sanotaan vaan se on sekaisin taas.

en minä tiedä olenko enää edes rikki.
eihän mikään satu, mikään ei tunnu missään.
makaan sängyssä tuijotan kattoa en pysty nousemaan.

nukun päivät ja valvon yöt kun en osaa nukkua.

sinä tiesit.

tiesit sen jo yli vuosi sitten.

miksen uskonut sinua, oi miksi?

en minä pystynyt vaikka halusin ja yritin.

sen sijaan pystyin johonkin muuhun, olen niin ylpeä.

minä hankin apua.

come on skinny love, what happened here.

Sanoja menneisyydestä, en itke en itke en itke en itke en itke.
Kaikki hyvä heitetään menemään ja sitten on ikävä.
Olin vihainen mutten ymmärrä miksi.
Yhtään mitään en myönnä.

Oikeasti haluaisin vain puhua. 

Jutella arkipäiväisistä asioista.

Jos oikeasti välität niin luotat ja autat.

En kai sitten niin vaikka luulin.

Jätit ja otit uuden.

Samana päivänä.

kai siitä saa olla edes pikkuisen loukkaantunut?

En kai saa kasattua palasia enää.

Niitä on liikaa yhdelle elämälle.

Lääkitystä yritetään lopettaa enkä minä uskalla.

Pelkään mitä kaikesta tulee kun ei enää ole turta.

ps, i miss you.

Äärihetkinä on aina yksinään.

Reidet muistuttavat enemmän jotain muuta kuin ihan normaalia jalkaa.
Ulkonäkö karkoittaa ajatuksetkin uimisesta ainakin kuukaudeksi.
Kuukausi riittänee, pitäisi muka pitää terävät esineet piilossa?

Entä jos haluan vain 

antaa olla ja 

huutaa mun surut tuuleen

päättää, 

et tää on tarpeeksi?

joskus kaikki

tai niin mä luulen, 

annetaan saadaan anteeksi.

Enkä minä anteeksiantoa muilta tahdo kuin hymytytöltä. Hän on ainoa, joka merkitsee. Unohtakaa se viemäristä alas valunut jäätelö ja ruoka muutenkin. Unohtakaa toiveet ikuisesta unesta. Älkää muistako minua kun ei minulla ole mitään väliä.

Kyllä minä pystyn.

Yön pimeydessä punainen häviää mustaan ja sama kierre jatkuu.

Ihan okei, helvetin okei.

Liian väärässä suunnassa, hallinta on historiaa.

Voisin lakata kynnet kirkuvan pinkeiksi ja värjätä hiukseni samaan sävyyn.

Voisin juhlia pari viikkoa putkeen, olla humalassa välittämättä mistään.

Voisin unohtaa elämän ja kaikki tunteet, ehkä rakkautta en.

Voisin yrittää löytää elämänlangan, joka tällä hetkellä juoksee pelottavan kaukana.

Voisin unohtaa ne ajatukset, joita ei sanota ääneen, ne kuiskataan yöllä.

Voisin jättää kirjoittamatta sivut täyteen pahoja sanoja, kipua.

Voisin vetää kyljet täyteen kirkuvanpunaisia viivoja välittämättä mistään.

Voisin lopettaa syömisen ja toisinaan syödä ja oksentaa, ei väliä.

Voisin heittää koko elämän sekaisin, *naps*, sinne menisi.

Samaan aikaan ainoa mitä oikeasti haluan on olla vieressäsi ja herätä keskellä yötä siihen kun kiedot kätesi ympärilleni. Mikään ei tuntunut miltään, mulla kolmen viikon taivas oli. 

Nyt on monen kuukauden yksinäisyys ja yksivärinen paha olo kirjassa. 

Olen oppikirjaesimerkki siitä, kuinka ei toimita tässä mielentilassa.

Odota vain, näytän sinulle ja teille kaikille.

I've been here so long I think that its time to move.

Se on kaukaista menneisyyttä ja mietin miksi koskaan huusinkaan.

Minä tein väärin, toisaalta, miksi enää tuhlaan ajatuksia?

Horjun pystyssä, kallistun reunalle ja sitten taas pois.

Itken itseni uneen, liian myöhään, ja elän päivän.

Illalla juon vihreän pullollisen turhia kaloreita .

Mistä tietää mihin kääntää katse kun kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Oliko se kaiken sen arvoista, oikeasti, oliko?

Kävelen kuusi kilometriä enkä tunne.

Syön enemmän kuin viimeiseen neljään vuoteen.

Aurinko on tehty tulesta.

"On siis kevät, uskoin vakavaa valaa 
No, pojat on poikia: ne lupaa, muttei palaa 
Kevät, kaiketi taivas vielä kestää
Pilvet jo luin, ei sadetta voi estää" 

En kävellyt hakaniemenrantaan ja oikeastaan sadetta ei näkynyt. 

Salmiakkia ei tarjottu, mutta ehkä pelissä on koko elämä. 

Ainahan se on?

Hiljaisuus ei ole painostava,
ei sitä kai ollutkaan?

Rannan tuuli tuoksui keväältä, mereltä ja uudelta.

Ruoho oli vihreämpää kuin mikään pitkään aikaan.

Kevät on uudelleensyntymistä pitkän talven jälkeen, eikö?

Olisiko minunkin aika hypätä

lopettaa odottaminen

uskaltaa ottaa viimeiset askeleet

lähteä kauemmas reunalta,

jolta olen kokoajan perääntynyt.

Muistan kun sanoit etten tule pärjäämään.

Just watch me.

Valintoja, suuria valintoja.

Mistä tietää mikä on oikein?

En tahdo ajatella, tahdon syödä mitä haluan.

.....ja samaan aikaan kaipaan sinisiä sormia,

kylmyyttä, 

tärinää, 

väsymystä, 

kalpeutta 

ja 

pyörtymisen tunnetta.

What if today you had the chance to be the king of your land.

Haluan sanoa etten ajattele ja vain elän.

Voi, haluan kyllä, minun kuuluisi.

Se ei vain onnistu.

"All I need is time,
A moment that is mine,
While I'm in between.


I'm not a girl,
There is no need to protect me.
It's time that I
Learn to face up to this on my own.
I've seen so much more than you know now,
So don't tell me to shut my eyes."

Toivon kovaa, mutta ei se ehkä riitä.
Nyt tai ei koskaan.

..never say never even though later it's more difficult.

Sky falls, you feel like it's a beautiful day.

Perjantai oli hieno, vietin päivän hymytytön seurassa enkä itkenytkään.
Hyvästien piti olla surulliset, luulin kyyneleiden muodostavan jokia.
Pelkäsin seisovani asemalla meikit poskilla, junassa itkeväni lisää.

Toisin kävi.

 Tyttö tulee tänne tänään.

Vain päiväksi, mutta siltikin.

Päivästä tulee hieno, aurinko paistaa.

Ehkä menemme kahville paikkaan, johon liittyy muistoja.

Ehkä kävelemme kaduilla vailla päämäärää.

Ehkä vain olemme, vailla stressiä.

Jos joku olisi vuosi sitten sanonut elämän olevan tällaista, 

olisin nauranut.

Olen onnellinen, siitä huolimatta ajatukset kummittelevat.

Silti nyt on paremmin kuin pitkään aikaan.

Mä en tahdo enää juosta ja vilkuilla taakseni.

Ei ole mitään mistä kirjoittaa, olen liian onnellinen tullakseni tänne.

Pahan olon iskiessä olen joko humalassa, tytön seurassa tai liian sekaisin.

Tämä ei ole kuollut, vaiennut vain hetkeksi tai ehkä muutamaksikin, kuka tietää.

Palaan, ainakin kertomaan mitä tapahtuu.

Nyt en jaksa laihduttaa mutten myöskään syödä.

Jos olen tytön kanssa, kaikki on hyvin ja mikään ei pelota.

"Mä en kanna sulle kaunaa

enkä pahaa ajatusta

omatuntoni on puhdas

eikä muistosi ole musta, ei

[...]

Enemmän kuin mitäään muuta

on syitä olla kiitollinen

en häpeä enkä kadu enkä vaihtaisi pois

silti nyt on paremmin"

Apulanta - Paju

Viimeviikkoina olen ollut monella keikalla.
Pariisin kevät oli loistava, yleisö huono.
Tyttö jonotti kanssani, onnellisuutta.

All in all, olen onnellinen.

Se riittää?

Let me be the one who never leaves you all alone.

Voisin laskea viiteenkymmenneen pelkistä puroista.

Purot kertovat epäonnistuksesta ja ahdistuksesta.

Sitä on liikaa huomioonottaen onnellisuuden.

Eilen jogurtti maistui muistoilta.

Sininen, pinkki, vihreä, keltainen.

Matkustin menneisyyteen, 7. luokalle.

Viime iltoina olen hajonnut palasiksi.

Ei paljoa, mutta tarpeeksi.

Paino on liikaa.

Herään tytön viestin "rakastan sinua" .

Eihän tuollaiselle voi kuin hymyillä.

Enää muutama päivä ja näemme♥

Iltapäivällä ravintolaan mummon ja äidin kanssa.

Pelottaa aivan järjettömästi, en haluaisi syödä.

Illalla ehkä omenalikööriä ja kivennäisvettä.

Pitää katsoa mihin päivä johtaa.

Ainakin onnellisuuteen tytön viesteistä.

Kumpa hän vain olisi täällä jo, en tahdo odottaa.

I will not let anything take away what's standing in front of me.

Tyttö, rakastan sinua♥

Kylmää kahvia, lämmintä shampanjaa.
Aamupaino liikaa, ehkä huomenna vähemmän?
En halua syödä enää koskaan yhtään mitään, olen iso.

Huomenna en uskalla vaa'alle, ehkä maanantaina?

Pitäisi mennä kokeidenpalautukseen, pelottavaa.

Hassua nähdä kaikki, hämmennän ihmisiä.

Täti kyseli facebookissa muuttuneesta siviilisäädystä.

En jaksa puhua siitä, en ole kaapissa mutten jaksa.

Viime yönä pelkäsin liikaa hymytytön puolesta.

Itkin kaksi jokea ja kaksikymmentä puroa.

Kylkiä kirvelee, lantiota polttaa, auts.

Tyttö tule tänne, kauhea ikävä♥

Sä oot outo tyttö ja mä pidän susta.

Kunnolla laimennettua omenalikööriä ja hämmennys.

Sekavuustila: humala.

Siviilisääty: seurustelee hymytytön kanssa♥

miten tässä näin kävi?

Pitelisit mua hetken, laulaisit laulun.

Kolme yötä hymytytön vieressä ja maailma on parempi.

Liian makeaa valkoviiniä, humalaisia suudelmia.

Halauksia. Kuiskauksia. Naurua. Onnea.

Yöllä herään toisen halatessa,

aamulla huoneen ulkopuolelta kuuluvaan meteliin.

Heikossa hapessa kaupunkiin asioille ja takaisin lepäilemään.

Elokuva, suudelmia, vähän ruokaa, valkoviiniä.

Pieni ahdistus ja paha olo, sen kadottua naurua ja itkua.

Halauksia, hiukan tylsä televisiosarjan tuotankausi, väsymys.

"Tiedätkö, tää tuntuu tosi oudolta, mutta.. 

mä olen koko päivän halunnut suudella sua mutten uskaltanut. 

Piti odottaa humalaa, ei näemmä sittenkään tarvinnut. 

Pelotti, että olisit torjunut mut tai jotain." 

Hui.

Hymytyttö kertoi minun olevan täydellinen.

Jalat, käsivarret, ranteet, solisluut, kyljet, selkä.. kaikki.

En kykene ymmärtämään puoliakaan tapahtuneista asioista.

Aamulla herään suudelmiin ja halauksiin.

Herääminen ei tuntunut kivalta ajatukselta.

Pakko mikä pakko, kaikki loppuu aikanaan.

 Suudelmia humalassa vesisateessa, 

lumisateessa, 

elokuvaa katsoessa, 

toisen tupakoidessa 

tai vaikka asemalaiturilla.

Hymyilen.

Please take me away from here when I'm far too tired to fall asleep.

Jos vadelmakivennäisvesi humalluttaisi, en selvää päivää näkisikään.
Näin ei ole, mutta vajaa kaksi pulloa fresitaa humalluttaa kyllä.
Ei minulla ole elämää laisinkaan, nukun ja nukun.

Lisäksi olen koneella ja katson televisiota.

Itken ihmisten perään, kaipaan mennyttä.

Samaan aikaan en jaksa ketään.

Kaikki on aina liikaa ja liian vähän, aivan kuten minä.

Numerot liikaa, mielipide siitä ei muutu koskaan.

Olen vain yksinkertaisesti valtavan suuri.

Ehkä joku täytti vesipulloni piripintaan unettomuudella ja vei onnen?

Hymytytön luona kaikki oli hyvin, kotona on liian yksinäistä.

Tahdon takaisin kaupunkiin, jossa olin viikko sitten.

Lauantaina saatan lähteäkin, pitäisi vain pyytää lupa..

Mitä pienistä, minä tahdon löytää onnellisuuden.

Yksin on yksin ja vieressä on parempi.

Kaipaan läheisyyttä.

ps, välit neiti syksyn kanssa ovat kai ennallaan?

kaikki on vain kovin awkward.

ehkä se siitä vielä?