Voisin laskea viiteenkymmenneen pelkistä puroista.
Purot kertovat epäonnistuksesta ja ahdistuksesta.
Sitä on liikaa huomioonottaen onnellisuuden.
Eilen jogurtti maistui muistoilta.
Sininen, pinkki, vihreä, keltainen.
Matkustin menneisyyteen, 7. luokalle.
Viime iltoina olen hajonnut palasiksi.
Ei paljoa, mutta tarpeeksi.
Paino on liikaa.
Herään tytön viestin "rakastan sinua" .
Eihän tuollaiselle voi kuin hymyillä.
Enää muutama päivä ja näemme♥
Iltapäivällä ravintolaan mummon ja äidin kanssa.
Pelottaa aivan järjettömästi, en haluaisi syödä.
Illalla ehkä omenalikööriä ja kivennäisvettä.
Pitää katsoa mihin päivä johtaa.
Ainakin onnellisuuteen tytön viesteistä.
Kumpa hän vain olisi täällä jo, en tahdo odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti