Tell me who you think of when you just can't fall asleep.

Haluaisin löytää sen onnellisuuden, se jäi jokirantaan, nukkumiseen toisen vieressä, halauksiin ennen nukahtamista, kävelyyn käsikädessä ja tupakanmakuiseen suudelmaan. Tietynlainen onnellisuus, joka löytyy vain Hymytytön seurassa. Kaipaan niin kovasti, en jaksaisi odottaa elokuun loppua. Siihen tuntuu olevan enemmän kuin valovuosi.


Näin tänään entistä parasta kaveriani ja meidän oli tarkoitus lähteä ajelemaan skootterillani Espoon puolelle. Kuitenkin, nyt skootteri seisoo parkissa eräässä paikassa johon sen talutin, sillä kaikki bensat valuivat ulos tuntemattomasta syystä ja matka päättyi lyhyeen. Olen kuitenkin kiitollinen, että tämä tapahtui siinä missä tapahtui. Jos se olisi tapahtunut meidän ollessamme lähempänä määränpäätämme, en todellakaan tiedä mihin ihmeeseen olisin skootterin taluttanut.. Riippuen toki paikasta mihin se olisi hajonnut, mutta siltikin. Lähin huoltoasema kun olisi pahimmassa tapauksessa ollut vaikka kuinka kaukana, lähempänä olisi saattanut asua ihminen johon en enää pidä yhteyttä. Onneksi ei tarvitse nyt miettiä mitä olisin tehnyt, sillä kaikki meni aivan hyvin.

"Kuinka siinä kävikin niin?

Siskon päätä huimaa taas,

Sisko tahtoo humalaan."

ahdistaa. 

ahdistaa. 

ahdistaa. 

ah-dis-taa.

The world is ugly but you're beautiful to me.

Kuinka kova ikävä oikein voi olla? Olen lähes koko päivän meinannut itkeä, mutta kyyneleet eivät kuitenkaan valu. Päivää piristi suunnattomasti kun yhtäkkiä iltapäivällä huomaan saaneeni viestin ja lähettäjänä oli Hymytyttö. Hänelläkin on ikävä. 
Myöhemmin lähettelimme vielä muutaman viestin ja hän kertoi jäätyvänsä, minun pitäisi kuulemma tulla lämmittämään. aww♥


Hän on yksinkertaisesti aivan liian suloinen ja ihana.
Minulla on käsittämättömän kova ikävä ja seuraavaan tapaamiseen on valovuosi.
Haluaisin vain nukkua hänen vieressään ja herätä aamulla hymy huulillani.
En. tahdo. nukkua. yksin. 
Se tuntuu liian pahalta.

I tell you now, there are no regrets.

hei hymytyttö, minulla on hurjan kova ikävä.

Lämmintä, kirpeää ja kuplivaa juomaa, iloinen olo.

Hauskaa seuraa, lämmin aurinko ja kova ikävä.

Henkeviä keskusteluja, paljon hyttysiä, naurua ja kävelyä avojaloin.

Pelkkää onnellisuutta pitkälle aamuyöhön, kunnes ikävä lyö hyökyaallon lailla.

Miksi minulla on näin kova ikävä ja miksen näe häntä ennen elokuun loppua?

Kuinka on mahdollista, että en enää nykyään välitä kaloreista läheskään niin paljoa kuin aiemmin?

Minä pääsen ongelmistani eroon, en hyväksy muita vaihtoehtoja.

Ennen joulua olisi hyvä lopettaa höyhenen korvaavalla foorumilla käyminen. 

En nytkään kuulu sinne, joten olisi parempi vain poistua sieltä.

Steady breathing is all I can advise.

Väsymys, joka kaikkoaa välittömästi kun pitäisi mennä nukkumaan.

Halauksia, suudelmia, tietoja toisen elämästä, keskustelua peloista.

Viimein nukahtaminen levolliseen uneen kun toinen vakuuttaa, 

että tämä ei ole unta ja en herää aamulla yksin.

 Kirpeää kuplivaa juomaa muovimukista veden äärellä, iloinen humala.

Naurua, haleja, naurua, juotavaa, musiikkia, keskustelua, kävelyä kaupungilla ja ostoksien tekoa. 

Sushia, kirjoittamista, iloinen puhelu, lisää naurua, halauksia ja hymyjä.

Bussiaikataulujen kanssa säätämistä, kävelyä käsi kädessä, naurua. 

Huonoja elokuvia, nukkumista, naurua, lautapelejä.

Neljä paniikkikohtausta ennen nukkumaanmenoa, käskyjä hengittää, halauksia, rauhoittelua, kaikki on hyvin.

Pieni, olen huolissani sinusta, aivan hurjan hurjan hurjan huolissani. Älä tee itsellesi mitään. Pelkään.

Olet ihana♥

 Leikkimielistä sanailua siitä, kumpi on söpömpi. 

Liikaa ötököitä ulkona ja kiljumista, et sinä vaan minä.

Suojele?

Haluaisin vain kertoa, että olen hurjan onnellinen niistä kahdesta ja puolesta päivästä jotka vietin hymytytön luona. hih♥

It was a Saturday, remember it like yesterday.

Ihme kyllä kaikki menikin aivan hyvin, näen Hymytytön huomenna.
Matka oli okei, mutta ikävä ei meinannut hellittää millään. En ole varmaan ikinä lähettänyt näin montaa tekstiviestiä lyhyen ajan sisällä. 


Olen hurjan onnellinen, väsynyt, mutta myös peloissani. Minun pitäisi kertoa hänelle huomenna itsestäni jotain jota tosiaankaan en tahtoisi. Ei hänen tarvitsisi tietää tästä osasta minua, eihän..? Menin kuitenkin jo lupaamaan, että kerron nähdessämme asian jota en tosiaankaan haluasi, mutta joka on vain ehkä hyvä kertoa. En halua tehdä tätä, en tosiaankaan. Ehkä se kuitenkin on ihan hyvä, vaikka epäilenkin. Minua pelottaa hurjasti asiasta kertominen. Oikeasti.

Wishing I was somewhere else instead.

Ensimmäistä kertaa eläessäni voin sanoa aivan rehellisesti, että inhoan olla ulkomailla. Minulla on niin valtava ikävä Hymytyttöä ettei ole tosikaan, en löydä sanoja kuvaamaan tunteitani. Koko tämän päivän olen joko puhunut mesessä hänen kanssaan tai tekstaillut, ikävä on aivan liian suuri ja molemminpuoleinen. Oli melkoisen mukavaa aamulla herätessään lukea toisen yöllä lähettämä viesti, jossa hän kertoo rakastavansa. 


Miten onnelliseksi yksi ihminen voikaan tehdä?
Kaikesta huolimatta sattuu ja kovaa, ei mikään yksittäinen asia vaan aivan yleisesti. Voi kumpa pääsisin keskiviikkona Hymytytölle, haluan hukkua halauksiin ja puhua toisen kanssa läpi yön kaikesta maan ja taivaan välillä ja enemmänkin.

I am scared to move.

 

Kauhean pelottavaa myöntää, mutta olen ihastunut.
Tämän päiväinen miitti oli tylsä, tai ehkä se oikeasti johtui vain siitä etten kyennyt ajattelemaan oikeastaan mitään. Muistelin vain eilistä ja häntä enkä todellakaan jaksanut ajatella miittiä. Menin sinne myöhässä, sillä puhuin Hymytytön kanssa. Hassua ajatella, että tosiaankin tapasin hänet vasta eilen.

"awwww, olet ehkä suloisin"

En tiedä onko mikään mitään, mutta käytös antaa ainakin ymmärtää. Minulla on ikävä, miksi toinen asuu niin kaukana? Miksi minun on lähdettävä tänään pois Suomesta? Haluan nähdä Hymytyttöä, sillä myöhemmin se on hankalaa. Keskiviikkona kuitenkin erittäin todennäköisesti menen hänen luokseen. Kaikki riippuu enää vanhemmistani, voi pitäkää peukkuja tämän onnistumiselle. Minun pitäisi suostutella vanhempani siihen, että lähden päivää aikaisemmin takaisin Suomeen ja menisin Hymytytölle.

tahdon jo pikakelata keskiviikkoon.

Look alive, sunshine.

Lämmintä kuohuviiniä muovipullosta puistossa. 

Naurua, naurua, naurua, naurua ja lisää naurua. 

Paljon hymyjä ja haleja, sekä muutama pusu.

Olen kuulemma suloinen humalassa. Minähän vain roikuin hänen olkapäällään ja halasin. Mitä suloista siinä on? Söpö ja suloinen tosin olen kuulemma muutenkin, kuinka ihmeessä joku voi sanoa noin?

en löydä sanoja kertomaan kuinka onnellinen olen.

tärkeää on vain tämä hetki ja eilinen.

minä. olen. hurjan. onnellinen.

juuri nyt huomisen höyhenmiitti ei innosta laisinkaan.

haluan elää tämän päivän uudelleen.

Choose to walk away.

Hei syömishäiriö, minä vihaan sinua.

Ahdistuminen ja paniikkikohtaukset: sama viha koskee teitä.

Periaatteessa en vihaa ketään tai mitään, mutta nämä ovat poikkeus. VIHAAN VIHAAN VIHAAN VIHAAN VIHAAN. Kaikki se viha joka saattaisi olla muita ihmisiä kohtaan, on kohdistettu toisin.
Kadotkaa elämästäni, minulla olisi niin paljon helpompaa ilman teitä.

Se sanoi minun olevan pahassa kunnossa. Mitä. ihmettä. tämä. muka. nyt. on. Minähän syön, hitsi vieköön. Syön keskimäärin yli 1000kcal päivässä.

Mitä minun pitäisi vielä tehdä?

Me vanhat virheet toistetaan.

En minä tiedä kuinka olla jotain oikeaa ja hienoa. Olen typerä ja inhottava ihminen, parempia löytyy vaikka kuinka paljon. Neiti syksy sanoi, että olen todella hieno, ihana ja ainutlaatuinen ihminen. Söpöä, mutta eihän se voi pitää paikkaansa, vai voiko?


Välit leijonan kanssa tuntuvat niin vaikeilta, ehkä olisi parempi vain lopettaa yhteydenpito kun häntä ei kuitenkaan kiinnosta. Olen liian vastenmielinen. Kuitenkin, jokin osa minussa yrittää vielä. En haluaisi päästää hänestä irti vaikka pää niin kehottaakin. Yritän uskoa siihen, että tämä on vain väliaikaista viileyttä, eihän meistä ole tällaisia voinut tulla?


Olen pettynyt itseeni tänään niin monesti, en ole tehnyt mitään oikein. 
Beckin testistä 36 pistettä, se on muistaakseni yksi piste vähemmän kuin viimeksi. Olenko muka sitten oikeasti niin paljon onnellisempi nykyään?

paha olla ja ahdistaa.

pitäisi yrittää nukkua.

Raise your glass if you are wrong in all the right ways.

Eilen oli hauskaa, mutta miksi nyt lähinnä itkettää ja inhottaa? Kuplivaa juomaa keskellä yötä, hiljainen maalaismaisema, H, mansikoita, hyvää musiikkia, 3km kävelyä peltojen keskellä ja lievä humala. Miksi +23 -asteinen järvivesi tuntuu niin kylmältä keskiyön jälkeen? Keskustelua ihmissuhteista, Minäkin tahdon tavata jonkun ihanan ihmisen..
Kyllä, se oli hauskaa joskin yöllä oli melkoisen huono olo, puhumattakaan siitä kuinka nyt vain ahdistaa.
Päätä särkee, mutta se johtuu unen puutteesta. En vain yksinkertaisesti pysty nukkumaan ja se tuntuu aivan kauhealta. Tarvitsen unta, nukuttaa. Miksi muut eivät voisi jo herätä, jotta voisin kiivetä yläkertaan nukkumaan?


Tänään ehkä eilinen uusiksi. Voisin mielelläni vain unohtaa kaiken tämänkin illan ajaksi ja miettiä jälleen huomenna. Tänään ei saa tuntea tuskaa, tänään täytyy unohtaa.

Sillä kaikki voi muuttuu.

Tiedän, että sinä et lue tätä tai ainakin olen siitä hurjan varma. Olen kuitenkin aivan suunnattoman huolissani, yritä pieni jaksaa, pelkään puolestasi. En pysty lupaamaan mitään, mutta se parempi päivä on tulossa. Ei aina voi sataa, en suostu uskomaan sellaiseen. Muista se mitä sanoin viimeyönä, ihan milloin tahansa, vuorokaudenajasta välittämättä. Oikeasti.

Älä pikkuinen tee itsellesi mitään, ethän?
Sinä olet tärkeä.

Olisitko haavoittumattomana onnellinen?

Eilinen Ruisrock oli mahtavuutta, sillä vaikka meninkin yksin, niin loppujenlopuksi vietin koko päivän oikein hyvässä seurassa. Näin myös kuiskauksen pikaisesti kun hän oli odottelemassa yhtä bändiä eturivissä. Oli kiva nähdä, vaikka tapaaminen jäikin lyhyeksi♥

Kaikki bändit joita tuli katsottua, olivat loistavia. Hämmästelen, että Paramoren "The Only Exception" säästi kyyneleiltä, sillä ne olivat todella lähellä. Ei, en ole unohtanut. 

Sitä seurannut Hurts oli kuitenkin ensimmäisen puolen tunnin aikana aivan kauheaa. Keikassa itsessään ei todellakaan ollu mitään vikaa, mutta.. muistojen tulviessa mieleen olisin halunnut vain juosta pois ja kovaa enkä enää palata. Sattui, oikeasti sattui ja siitä muistona ovat ranteessa kynsien jäljet. Pakkohan sitä oli keskittyä johonkin muuhun kuin ajatuksiinsa. En ollut todellakaan varautunut mihinkään tämän kaltaiseen, vaikka tiesinkin, että todennäköisesti itkisin. Nyt en vain osannut itkeä, kyyneleet jumittuivat silmien taakse ja muuttuivat hurjan kipeiksi ajatuksiksi jotka pistivät kuin neulat. Onneksi se helpottui, loppuajan keikasta onnistuin jo nauttimaan ja työntämään kaiken kivun pois.

Päivä oli hieno vaikka meinasinkin pyörtyä ja kaatuilla muuten vaan aivan hurjan monta kertaa. Kyllä, olin syönyt, mutta ehkä se ~215kcal puoleenyöhön mennessä sitten olikin liian vähän siihen nähden, että pyöräilin alueelle ja keikoilla tuli riehuttua. Loppuillasta olo oli aivan käsittämättömän hutera ja huono, mutta Prodigyn keikalla sekin unohtui. En edes oikeasti kuuntele sellaista musiikkia, mutta keikka antoi loistavan keinon unohtaa kaikki ja vain riehua entisen parhaan kaverini kanssa.

Kahtena viime päivänä olen ihme kyllä syönyt normaalia jogurttia.

Ei vain ollut vaihtoehtoja ja pakotin itseni syömään. Ei se ehkä ollut vaarallista?

kaikesta huolimatta olen hurjan onnellinen eilisestä.

Absolutely nothing, I'm absolutely fine.

"Vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle.."

Eilen olin varma, että tahdon juosta kovaa takaisin helvettiin. Tahdon ne pienemmät numerot, sen heikotuksen, kalpean ihon ja kylmät sormet. Sitä minä tahdon, voi kyllä, mitä muutakaan? EI, en oikeasti. tahdo. On paljon parempaakin, hurjan paljon parempaa.

Minkälaisia vaihtoehtoja olisivatkaan esimerkiksi: onnellisuus, oikea nauru ja hymy aidosta ilosta johtuen, ei enempää arpia, ei valitusta jatkuvasta kylmyydestä, tyytyväisyys..? Ne olisivat parempia, oi kyllä olisivat. Niitä kohti on tähdättävä, helvetistä kiivetään ylös eikä takaisin ole palaamista. 

Kyllä tämä tästä, nousen ylös ja opin onnellisuutta.
Huomenna Ruisrock♥ jossa pitäisi nähdä kuiskausta.
Hienoa.

þetta er ágætis byrjun.

I guess it's just the way that things go.

"You better dance to the beat of living.

Start taking control and take care of yourself.

Reach out for help if you're falling,

We're in this together.

You're in this alone."

 Adept - An Era of Treachery

Valitettavasti en voi haluamaani kappaletta laittaa toimivana videona tähän postaukseen, youtuben mukaan sitä ei voida toistaa tähän linkitettynä. Kuunnelkaan kuitenkin tämä, kyseessä on Sigur Rósin "Sigur 1 (untitled)". Oikeasti, kuuntelin kyseistä kappaletta juuri äsken ja yksinkertaisesti itkin. Kuinka musiikki voi olla niin hurjan kaunista?

Päivä oli oikeastaan hyvä, sain hoidettua melko paljon asioita ja onnistuin nukkumaan yöllä jopa 8h 30min. Söin, mutta en mitenkään liikaa. Nauroin ilosta, sillä törmäsin sattumalta muutamaan tuttuun kaupungilla ja vietin hiukan aikaa heidän seurassaan. Kotiin tultuani söin mansikoita ja kirsikoita jotka olivat hurjan hyviä, oi miksi tuoreita marjoja ei voisi saada läpi vuoden? Olen onnistunut siivoamaan huonettani jonkin verran ja huomenna siivoan lisää, ehkä pian pääsisin eroon viimeisistä muuttolaatikoista? Kyllä, olen hidas ja laiska purkamaan tavaroita.

Tunnen kuitenkin kerrankin tehneeni päivän aikana jotain, josta on ehkä jopa ollut hyötyä.

Tämä postaus on täynnä turhaa puhetta, kuten lähes kaikki muutkin. Halusin vain jakaa linkin takana olevan kappaleen kanssanne ja kertoa, että olen oikeastaan melko okei tällä hetkellä. Opettelen hitaasti, mutta.. (tekisi hurjasti mieli sanoa "varmasti", en vain tiedä olisiko se oikea sana sitten kuitenkaan..) yritän kuitenkin omasta mielestäni melko hyvin. 

Söin tänään jotain päälle 1000kcal, mutta alle 1500kcal enkä edes jaksa välittää vaikken tiedäkään tasan tarkkaan lukemaa. Sillä kun ei ihan oikeasti pitäisi olla mitään väliä, syödä pitäisi silloin kun on nälkä ja lopettaa kun ei ole. Kuulostaa hurjan yksinkertaiselta, eikö? On se kumma kun onnistuu tekemään noinkin yksinkertaisesta asiasta hurjan vaikeaa.

ps, oi, uusia lukijoita jälleen. Tervetuloa♥

Somewhere down the line I started to slip.

Eilinen oli kummallinen. Aamulla sain ensin huutoa siitä, kun en kellon ollessa 11 ollut syönyt aamiaista. Olin juuri menossa, mutta heti kuullessani huomautuksen en olisi enää halunnut. Inhoan sitä niin hurjan kovasti kun syömisiäni kommentoidaan, eikö ihmisillä todella ole parempaa tekemistä? Kuitenkin sitten kiltisti söin aamiaista, 215kcal eikä kello ollut edes kaksitoista. Lähdin kaupungille tapaamaan H:ta ja kaikki meni jälleen kerran hyvin, vaikka ensin pelkäsin aivan hurjasti.
Illalla täytyi mennä yksiin juhliin joissa oli pizzaa. Sain kuulla liikaa kyselyitä lähes tuntemattomiltakin, että miksen ota ruokaa, joten pakkohan se sitten oli. Söin kaksi pientä pizzasiivua, ensimmäinen kerta yli puoleen vuoteen. Jollain kummallisella tavalla ahdistus kuitenkaan ei liittynyt seuraani, ja voi kuinka onnellinen olinkaan.


Ilta meni hyvin, vaikka oikeasti söin. En ehkä paljoa, vaan söin kuitenkin edes jonkin verran. Saako tästäkään nyt sitten olla laisinkaan ylpeä? Eihän syömisestä kai kuuluisi, mutta.. jumankauta, jos KUN aion päästä tästä eroon minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin opetella syömään. Se kuulostaa hurjan naurettavalta, mutta on valitettavasti täysin totta. Moi, olen Bubble 16v enkä osaa syödä. Täytyy vain opetella, ei tässä muu auta.

Tajusin jälleen kerran tänään kuinka kauhea olen ollut. Hyi, ei ihmekään ettei minua kukaan kestä. Viime talvi oli aivan kauheaa, tai siis, olin aivan kauhea. Ajattelin kuolemaa aivan liikaa, en yksinkertaisesti osannut olla onnellinen, sillä minulla oli niin paha olla. Voi hyvä luoja, eihän se nyt ollut tervettä, että oikeastaan päivittäin mietin kuinka paljon helpompaa olisi unohtaa hengittää. Se ei voi olla tervettä, EI EI EI EI EI. Onneksi ne ajat ovat nyt ainakin toistaiseksi takana, en voi tietenkään taata, että lopullisesti. Haluaisin ajatella niin ja luvata, mutta on vaikea luvata asioita joihin ei itse aivan kauheasti voi vaikuttaa. En minä silloinkaan halunnut ajatella niin, vaan minkäs teet kun pää syöttää ajatuksia.

Oikeasti kun ajattelee, niin en ole viimeaikoina halunnut kuolla vaikka olenkin saattanut jotain sellaista jossain mainita. Ei se ole sitä. Haluan vain pois elämästä jonka ainoa keskipiste on syömishäiriö. Tuntuipas oudolta kirjoittaa se oikealla nimellään eikä vain kierrellä erilaisilla ilmauksilla. Nyt näyttää siltä, että sanoisin minulla aivan oikeasti olevan ongelmia syömisen kanssa ja pakkohan se on myöntää. Helvetti, minä. en. ole. terve. Olen sairas. En tiedä mitä tämä on, mutta on myönnettävä ettei kyllä mielestäni millään tavalla tervettä toimintaa. Olen kierrellyt ja kaarrellut, lisännyt epäileviä sanoja ja kieltänyt asian heti seuraavassa lauseessa. Se on kaikki ollut valhetta. Vaikka sisälläni olenkin sen tiennyt en vain yksinkertaisesti ole uskaltanut myöntää, että minulla on syömishäiriö. Tämä ei yksinkertaisesti ole normaalia käytöstä, eihän?

Tuntui kummalliselta tänään tajuta, että en oikeastaan kadu mitään. 

Aina väitän katuvani vaikka mitä asioita, mutta kun kunnolla asiaa miettii niin huomaa kuinka sitä aivan oikeasti ei kadu. Ei, en kadu niiden ihmisten tapaamista jotka ovat lähteneet elämästäni, miksi katuisin, sillä he olivat aivan ihania? En kadu alkuvuotta vaikka ensin niin ajattelinkin, olin onnellinen, eikä asioita jotka tekevät onnelliseksi tarvitse katua. En aivan oikeasti jaksa katua mitään asioita joita aiemmin ajattelin katuvani, tehtyä ei saa tekemättömäksi. Elämä on hurjan lyhyt aika käytettäväksi siihen, että katuu asioita joita on mennyt tekemään. Kuolinvuoteen ääressä kukaan ei voivottele "oivoi kun silloin nuorena tein sitä ja tätä", oikeasti siellä tulee harmiteltua asioita joita ei tehnyt. Pitää elää täysillä niin kauan kuin siihen on mahdollisuus, on tehtävä asioita joista tulee onnelliseksi. Aikamme täällä on hurjan lyhyt ja rajoitettu.

Minä aion uskaltaa elää. 

Unohdetaan ne "yrittää" sanat sieltä välistä. 

En voi enkä halua käyttää loppuelämääni tähän.

Tahdon olla onnellinen, joten se minusta tulee.

"Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen."

- Paulo Coelho: Alkemisti

You don't have to run and hide.

"We all have our own life to pursue, our own kind of dream to be weaving. And we all have some power to make wishes come true, as long as we keep believing."

- Louisa May Alcott

Puhuimme henkeviä erään kaverini kanssa, saman, joka sanoi minua eilen söpöksi. Tajusin jälleen kerran kuinka minulla on oikeasti vain tämä yksi elämä elettävänä. Ei ole uusintoja. On elettävä täysillä.

Jokainen päivä voi olla viimeinen.

"No one is in control of your happiness but you; therefore, you have the power to change anything about yourself or your life that you want to change."

- Barbara de Angelis

En luovu unelmistani. Pidän niistä kiinni kynsin ja hampain, kovempaa kuin tästä kaikesta, hurjan paljon kovempaa. Unelmat ovat tärkeitä, ilman niitä elämästä tulee hurjan merkityksetöntä. Aion myös toteuttaa jokaikisen unelmani. Jonain päivänä matkustan maailman ympäri ja olen oikeasti täysin onnellinen. Minä tulen pääsemään eroon tästä kaikesta, oikeasti. Ei ole muita vaihtoehtoja, sillä tahdon olla onnellinen. 

Pikkuiset, pitäkää kiinni unelmistanne, sillä ne ovat oikeasti aivan hurjan tärkeitä. Yrittäkää säilyttää edes pieni uskon ja toivon kipinä siihen, että saavutatte unelmanne. Aivan kaiken voi saada, mikään ei ole mahdotonta. 

Don't stop believing.

Jokainen teistä on hurjan tärkeä ja arvokas juuri omana itsenään, sillä ei ole väliä mitä itse ajattelette. Olette kaikki uniikkeja, ihania ja teillä on tarkoitus. Älkää luovuttako, ikinä.

In the end everything will be alright, 

if it's not, it's not the end.