Sky falls, you feel like it's a beautiful day.

Perjantai oli hieno, vietin päivän hymytytön seurassa enkä itkenytkään.
Hyvästien piti olla surulliset, luulin kyyneleiden muodostavan jokia.
Pelkäsin seisovani asemalla meikit poskilla, junassa itkeväni lisää.

Toisin kävi.

 Tyttö tulee tänne tänään.

Vain päiväksi, mutta siltikin.

Päivästä tulee hieno, aurinko paistaa.

Ehkä menemme kahville paikkaan, johon liittyy muistoja.

Ehkä kävelemme kaduilla vailla päämäärää.

Ehkä vain olemme, vailla stressiä.

Jos joku olisi vuosi sitten sanonut elämän olevan tällaista, 

olisin nauranut.

Olen onnellinen, siitä huolimatta ajatukset kummittelevat.

Silti nyt on paremmin kuin pitkään aikaan.

Mä en tahdo enää juosta ja vilkuilla taakseni.

Ei ole mitään mistä kirjoittaa, olen liian onnellinen tullakseni tänne.

Pahan olon iskiessä olen joko humalassa, tytön seurassa tai liian sekaisin.

Tämä ei ole kuollut, vaiennut vain hetkeksi tai ehkä muutamaksikin, kuka tietää.

Palaan, ainakin kertomaan mitä tapahtuu.

Nyt en jaksa laihduttaa mutten myöskään syödä.

Jos olen tytön kanssa, kaikki on hyvin ja mikään ei pelota.

"Mä en kanna sulle kaunaa

enkä pahaa ajatusta

omatuntoni on puhdas

eikä muistosi ole musta, ei

[...]

Enemmän kuin mitäään muuta

on syitä olla kiitollinen

en häpeä enkä kadu enkä vaihtaisi pois

silti nyt on paremmin"

Apulanta - Paju

Viimeviikkoina olen ollut monella keikalla.
Pariisin kevät oli loistava, yleisö huono.
Tyttö jonotti kanssani, onnellisuutta.

All in all, olen onnellinen.

Se riittää?