Let me be the one who never leaves you all alone.

Voisin laskea viiteenkymmenneen pelkistä puroista.

Purot kertovat epäonnistuksesta ja ahdistuksesta.

Sitä on liikaa huomioonottaen onnellisuuden.

Eilen jogurtti maistui muistoilta.

Sininen, pinkki, vihreä, keltainen.

Matkustin menneisyyteen, 7. luokalle.

Viime iltoina olen hajonnut palasiksi.

Ei paljoa, mutta tarpeeksi.

Paino on liikaa.

Herään tytön viestin "rakastan sinua" .

Eihän tuollaiselle voi kuin hymyillä.

Enää muutama päivä ja näemme♥

Iltapäivällä ravintolaan mummon ja äidin kanssa.

Pelottaa aivan järjettömästi, en haluaisi syödä.

Illalla ehkä omenalikööriä ja kivennäisvettä.

Pitää katsoa mihin päivä johtaa.

Ainakin onnellisuuteen tytön viesteistä.

Kumpa hän vain olisi täällä jo, en tahdo odottaa.

I will not let anything take away what's standing in front of me.

Tyttö, rakastan sinua♥

Kylmää kahvia, lämmintä shampanjaa.
Aamupaino liikaa, ehkä huomenna vähemmän?
En halua syödä enää koskaan yhtään mitään, olen iso.

Huomenna en uskalla vaa'alle, ehkä maanantaina?

Pitäisi mennä kokeidenpalautukseen, pelottavaa.

Hassua nähdä kaikki, hämmennän ihmisiä.

Täti kyseli facebookissa muuttuneesta siviilisäädystä.

En jaksa puhua siitä, en ole kaapissa mutten jaksa.

Viime yönä pelkäsin liikaa hymytytön puolesta.

Itkin kaksi jokea ja kaksikymmentä puroa.

Kylkiä kirvelee, lantiota polttaa, auts.

Tyttö tule tänne, kauhea ikävä♥

Sä oot outo tyttö ja mä pidän susta.

Kunnolla laimennettua omenalikööriä ja hämmennys.

Sekavuustila: humala.

Siviilisääty: seurustelee hymytytön kanssa♥

miten tässä näin kävi?

Pitelisit mua hetken, laulaisit laulun.

Kolme yötä hymytytön vieressä ja maailma on parempi.

Liian makeaa valkoviiniä, humalaisia suudelmia.

Halauksia. Kuiskauksia. Naurua. Onnea.

Yöllä herään toisen halatessa,

aamulla huoneen ulkopuolelta kuuluvaan meteliin.

Heikossa hapessa kaupunkiin asioille ja takaisin lepäilemään.

Elokuva, suudelmia, vähän ruokaa, valkoviiniä.

Pieni ahdistus ja paha olo, sen kadottua naurua ja itkua.

Halauksia, hiukan tylsä televisiosarjan tuotankausi, väsymys.

"Tiedätkö, tää tuntuu tosi oudolta, mutta.. 

mä olen koko päivän halunnut suudella sua mutten uskaltanut. 

Piti odottaa humalaa, ei näemmä sittenkään tarvinnut. 

Pelotti, että olisit torjunut mut tai jotain." 

Hui.

Hymytyttö kertoi minun olevan täydellinen.

Jalat, käsivarret, ranteet, solisluut, kyljet, selkä.. kaikki.

En kykene ymmärtämään puoliakaan tapahtuneista asioista.

Aamulla herään suudelmiin ja halauksiin.

Herääminen ei tuntunut kivalta ajatukselta.

Pakko mikä pakko, kaikki loppuu aikanaan.

 Suudelmia humalassa vesisateessa, 

lumisateessa, 

elokuvaa katsoessa, 

toisen tupakoidessa 

tai vaikka asemalaiturilla.

Hymyilen.

Please take me away from here when I'm far too tired to fall asleep.

Jos vadelmakivennäisvesi humalluttaisi, en selvää päivää näkisikään.
Näin ei ole, mutta vajaa kaksi pulloa fresitaa humalluttaa kyllä.
Ei minulla ole elämää laisinkaan, nukun ja nukun.

Lisäksi olen koneella ja katson televisiota.

Itken ihmisten perään, kaipaan mennyttä.

Samaan aikaan en jaksa ketään.

Kaikki on aina liikaa ja liian vähän, aivan kuten minä.

Numerot liikaa, mielipide siitä ei muutu koskaan.

Olen vain yksinkertaisesti valtavan suuri.

Ehkä joku täytti vesipulloni piripintaan unettomuudella ja vei onnen?

Hymytytön luona kaikki oli hyvin, kotona on liian yksinäistä.

Tahdon takaisin kaupunkiin, jossa olin viikko sitten.

Lauantaina saatan lähteäkin, pitäisi vain pyytää lupa..

Mitä pienistä, minä tahdon löytää onnellisuuden.

Yksin on yksin ja vieressä on parempi.

Kaipaan läheisyyttä.

ps, välit neiti syksyn kanssa ovat kai ennallaan?

kaikki on vain kovin awkward.

ehkä se siitä vielä?

Olet todella viisas, elät vain hetken verran.

Kummallista kuinka helppoa onnellisuus on.
Kaksi tuntia junassa, ei se ole mitään.
Monta tuntia hymytytön vieressä.

Punainen juoma kuohuu yli.

Juodaan se äkkiä ja siirrytään vihreään.

Keskeneräinen suunnitelma.

Makaan tupakantuoksuisessa sylissä, turva.

Silittelyä. Kuiskauksia. Käsi vyötärölläni.

Käskyjä hengittää kun unohdin kuinka.

Kaikki oli täydellistä.

Rauhaa, hyvää seuraa, alkoholia.

Läheisyyttä ja naurua huonoille vitseille.

Heräsin yöllä hymytytön kietoessa kätensä ympärilleni.

Olin elossa ja nautin elämästä, kuinka onnellinen voi olla?

Since I fell for that spell I am living there as well.

Harmaus täyttää jokaisen löytämänsä kolon.
En jaksa juosta, pakeneminen ei auta.
Pitää välttää turhia liikkeitä.

Kaikki te vain valehtelitte.

Valheita, valheita, valheita.

Lisää valheita.

Mihinkään ei tarvitse uskoa.

Helpompaahan se niin on?

Toivo? Ajanhukkaa.

Lähden viidentoista tunnin päästä hymytytön luokse.

Unohdan kaiken ja teen mitä tahdon, en välitä.

Hetki on ainoa, jolla on mitään väliä.

Huominen voi odottaa ja minä juoksen karkuun kun en uskalla.

Lasten ilo ja nauru muistuttavat menneestä, mihin ne ajat katosivat?

I'm finished trying to tell myself this will go away.

Opiskelemisen sijaan istun saunassa ilman valoja.
Katson ikkunasta ulos, keltainen, valkoinen ja vihreä.
Ulkona on kylmä, mutta saunassa on lämmintä ja rauhallista.

Kasa paperia odottaa pinkkiä stabiloa, mutta antaa olla.

En jaksa ihan vielä, haluan edes hetkeksi rentoutua.

Pienen hetken rauha ja hyvä olo, kyllä se katoaa.

Palaan pöydän ääreen ja yritän lukea.

Mitään en muista kuitenkaan.

Onko sillä edes väliä?

On sillä, vaikka mitä väittäisin.

Meinaan kasata lukiosta järkyttävän työmäärän.

Ei sellaiseen pysty mitenkään, ei vain pysty.

Todennäköisesti sitä ei edes saisi ottaa.

Vajaa viikko ja näen hymytytön.

ps, huomioin kyllä Stellan antaman tunnustuksen. 

Postaan varmaan viikonloppuna.