Katson ikkunasta ulos, keltainen, valkoinen ja vihreä.
Ulkona on kylmä, mutta saunassa on lämmintä ja rauhallista.
Kasa paperia odottaa pinkkiä stabiloa, mutta antaa olla.
En jaksa ihan vielä, haluan edes hetkeksi rentoutua.
Pienen hetken rauha ja hyvä olo, kyllä se katoaa.
Palaan pöydän ääreen ja yritän lukea.
Mitään en muista kuitenkaan.
Onko sillä edes väliä?
On sillä, vaikka mitä väittäisin.
Meinaan kasata lukiosta järkyttävän työmäärän.
Ei sellaiseen pysty mitenkään, ei vain pysty.
Todennäköisesti sitä ei edes saisi ottaa.
Vajaa viikko ja näen hymytytön.
ps, huomioin kyllä Stellan antaman tunnustuksen.
Postaan varmaan viikonloppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti