En jaksa juosta, pakeneminen ei auta.
Pitää välttää turhia liikkeitä.
Kaikki te vain valehtelitte.
Valheita, valheita, valheita.
Lisää valheita.
Mihinkään ei tarvitse uskoa.
Helpompaahan se niin on?
Toivo? Ajanhukkaa.
Lähden viidentoista tunnin päästä hymytytön luokse.
Unohdan kaiken ja teen mitä tahdon, en välitä.
Hetki on ainoa, jolla on mitään väliä.
Huominen voi odottaa ja minä juoksen karkuun kun en uskalla.
Lasten ilo ja nauru muistuttavat menneestä, mihin ne ajat katosivat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti