unohdettu ikuisesti laivaan, jota ei kukaan ohjaa.

mistä tietää mikä on liikaa?

mitä silloin jää kun ei tunne mitään

hajoaa koska kukaan ei voi auttaa

ketään ei kiinnosta

yksin ei uskalla

kukaan ei usko

rikki loppu puhki kulunut turha ylimääräinen käytetty tarpeeton

jos tuhlaat sanojasi minulle ja kysyt vointia hymyilen nauran olen onnellinen kaikki on hyvin

sanotte että minulla on asennevamma ja pitäisi opiskella, olen kuulemma  l a i s k a

kaupungin kadut ovat täynnä ihmisiä ja katoan osaksi harmaata massaa

hiusväri haalistui jo kauan sitten, punaisesta on enää muisto jäljellä

missä on mun sinitaivas missä myrskyinen sää

kelle uivat pilvilaivastot mihin johtaa matka tää

this story is old i know but it goes on.

ei suuntaa mihinkään muualle paitsi alaspäin.

tästä ei nousta enää yksin, ei se nyt vain onnistu.

kukaan toinen ei voi minua nostaa joten p u t o a n .

jouduin sanomaan 'ei', en uskonut sen tapahtuvan.

koulutyöt valvottavat päivisin ja koulussa ahdistaa.

pienikin vastuunotto tuntuu liian suurelta ja itken stressiä.

pohdin vakavasti koulun keskeyttämistä hetkeksi.

tämä ei enää toimi kauaa.

enkä edes halua.

we'll never feel bad anymore.

mitä silloin tapahtuu kun on oikeasti tosi paha olla?

saako luovuttaa jos ei enää halua jaksaa?

ei löydä muita vaihtoehtoja.

koulusta en ainakaan selviä enää millään tapaa 

olen vain liian huono elämään

olen juuri niin heikko ja huono kuin sanoit.

tämä meni juuri siihen mihin tiesit, lähes ainakin.

jos joku tulisi ja sanoisi mitä tehdä kuinka milloin missä miten

ehkä pelastuisin itseltäni enkä häviäisi

ehkä