"Vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle.."
Eilen olin varma, että tahdon juosta kovaa takaisin helvettiin. Tahdon ne pienemmät numerot, sen heikotuksen, kalpean ihon ja kylmät sormet. Sitä minä tahdon, voi kyllä, mitä muutakaan? EI, en oikeasti. tahdo. On paljon parempaakin, hurjan paljon parempaa.
Minkälaisia vaihtoehtoja olisivatkaan esimerkiksi: onnellisuus, oikea nauru ja hymy aidosta ilosta johtuen, ei enempää arpia, ei valitusta jatkuvasta kylmyydestä, tyytyväisyys..? Ne olisivat parempia, oi kyllä olisivat. Niitä kohti on tähdättävä, helvetistä kiivetään ylös eikä takaisin ole palaamista.
Kyllä tämä tästä, nousen ylös ja opin onnellisuutta.
Huomenna Ruisrock♥ jossa pitäisi nähdä kuiskausta.
Hienoa.
þetta er ágætis byrjun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti