Matka oli okei, mutta ikävä ei meinannut hellittää millään. En ole varmaan ikinä lähettänyt näin montaa tekstiviestiä lyhyen ajan sisällä.
Olen hurjan onnellinen, väsynyt, mutta myös peloissani. Minun pitäisi kertoa hänelle huomenna itsestäni jotain jota tosiaankaan en tahtoisi. Ei hänen tarvitsisi tietää tästä osasta minua, eihän..? Menin kuitenkin jo lupaamaan, että kerron nähdessämme asian jota en tosiaankaan haluasi, mutta joka on vain ehkä hyvä kertoa. En halua tehdä tätä, en tosiaankaan. Ehkä se kuitenkin on ihan hyvä, vaikka epäilenkin. Minua pelottaa hurjasti asiasta kertominen. Oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti