Kaikki hyvä heitetään menemään ja sitten on ikävä.
Olin vihainen mutten ymmärrä miksi.
Yhtään mitään en myönnä.
Oikeasti haluaisin vain puhua.
Jutella arkipäiväisistä asioista.
Jos oikeasti välität niin luotat ja autat.
En kai sitten niin vaikka luulin.
Jätit ja otit uuden.
Samana päivänä.
kai siitä saa olla edes pikkuisen loukkaantunut?
En kai saa kasattua palasia enää.
Niitä on liikaa yhdelle elämälle.
Lääkitystä yritetään lopettaa enkä minä uskalla.
Pelkään mitä kaikesta tulee kun ei enää ole turta.
ps, i miss you.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti