Olen tarpeeksi nousemaan sängystä aamuisin.
Loogisinta päättää tuhota kaikki rakennettu.En halua osata syödä, parempi jos lopetan.
Numerot ovat mielettömän suuria ja tahtoisin oikeastaan kuolla.
Etenkin, kun lauantaina käskettiin ottamaan kaikki irti elämästä.
Miten voi, jos iloa ei löydä edes pieneksi rypistettynä nurkasta?
Syksy on päätösten aikaa.
Eikö äsken vielä ollut kevät ja uuden synty?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti