Minä tein väärin, toisaalta, miksi enää tuhlaan ajatuksia?
Horjun pystyssä, kallistun reunalle ja sitten taas pois.
Itken itseni uneen, liian myöhään, ja elän päivän.
Illalla juon vihreän pullollisen turhia kaloreita .
Mistä tietää mihin kääntää katse kun kaikki on uutta ja ihmeellistä.
Oliko se kaiken sen arvoista, oikeasti, oliko?
Kävelen kuusi kilometriä enkä tunne.
Syön enemmän kuin viimeiseen neljään vuoteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti