No, pojat on poikia: ne lupaa, muttei palaa
Kevät, kaiketi taivas vielä kestää
Pilvet jo luin, ei sadetta voi estää"
En kävellyt hakaniemenrantaan ja oikeastaan sadetta ei näkynyt.
Salmiakkia ei tarjottu, mutta ehkä pelissä on koko elämä.
Ainahan se on?
Hiljaisuus ei ole painostava,
ei sitä kai ollutkaan?
Rannan tuuli tuoksui keväältä, mereltä ja uudelta.
Ruoho oli vihreämpää kuin mikään pitkään aikaan.
Kevät on uudelleensyntymistä pitkän talven jälkeen, eikö?
Olisiko minunkin aika hypätä
lopettaa odottaminen
uskaltaa ottaa viimeiset askeleet
lähteä kauemmas reunalta,
jolta olen kokoajan perääntynyt.
Muistan kun sanoit etten tule pärjäämään.
Just watch me.
Valintoja, suuria valintoja.
Mistä tietää mikä on oikein?
En tahdo ajatella, tahdon syödä mitä haluan.
.....ja samaan aikaan kaipaan sinisiä sormia,
kylmyyttä,
tärinää,
väsymystä,
kalpeutta
ja
pyörtymisen tunnetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti