Entinen luokkalaiseni V soittaa ja hän on viimeinkin keksinyt meille tekemistä.
Muutamia tunteja kuluu kallioilla nauraen sekä kuunnellen Lady Gagaa.
Punaviiniä ja sitruunalimonadia, greippilikööriä ja light cokista.
Ei hitto, ei näin.
Haluan aikakoneen, jolla voisin palata viikonloppuun hymytytön luona.
Minulla on ikävä vaikkei todellakaan saisi kaivata tai edes ajatella.
En enää koskaan halua välittää kenestäkään, en vain halua.
Siitä tulee liikaa kipua, aivan hurjan paljon liikaa.
Ei kukaan tällaisen ihmisen kanssa tosin halua ollakaan, kauhea possu.
Minulla on ikävä niin monia ihmisiä ja niin monia asioita.
Mihin ne kaikki katosivat?
ps, olen aivan käsittämättömän lihava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti