Kahvia ja kauniita kuvia.
Olen onnellinen, mitä oikein luulit?
Leijonan kanssa olikin yllättävän mukavaa.
Ei laisinkaan niin kummaa ja pelottavaa kuin luulin.
Joidenkin ihmisten kanssa voi olla puhumatta pitkään ja silti mikään ei muutu.
Lähestyin sekoamista yöllä, ikävä sattuu ja kovaa.
Ehkä itkinkin, mutta vain sen verran, että meikit valuivat poskille.
Aivan liian vähän unta ja pahaa pelkältä maidolta maistuvaa kahvia.
Haluaisin naurun, halaukset ja suudelmat.
Hymytyttö, tule jo?
Hymytyttö, tule jo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti