Ongelmia tuotti myös keksiä keille lahjoittaisin palkinnon. En lue kovinkaan montaa blogia säännöllisesti. Lähinnä sivupalkissa olevia sekä mahdollisesti säännöllisen epäsäännöllisesti muutamaa muuta. En myöskään viitsi etsimällä etsiä uusia blogeja, sillä yritän irroittautua kaikesta vaikka se toisinaan tuntuu aivan täysin typerältä ja turhalta. Toki voisin lahjoittaa palkinnon samoille jotka sen jo saivat kuiskaukselta, sillä muutaman kohdalla sen tahtoisin tehdä. Kuitenkin tuntuu tyhmältä, että tekisin niin, joten palkinto jatkakoon matkaansa Axulle (kerrothan itsestäsi seitsemän asiaa ja laitat palkinnon sitten eteenpäin).
En viitsi väkisin keksiä tähän enempää henkilöitä.
1. Olen todella perfektionisti, kaiken on oltava täydellistä ja paremmin. Koenumeroissa mikään ei ole koskaan tarpeeksi hyvä, edes täysi 10 ei tunnu miltään. Aina jää mieleen pelkästään se, kuinka paljon enemmän olisi pitänyt lukea, olisi pitänyt olla parempi.
2. Mielestäni oikeastaan lähes kaikki tapahtuu jostain syystä. Ihmiset lähtevät ja tulevat elämääsi, kaikilla ei ole tarkoitus jäädä. Toki sattuu päästää irti henkilöistä jotka ovat tärkeitä, mutta asioille on syynsä. Voi olla vaikeaa nähdä syytä hetkessä ja toisinaan sitä ei välttämättä koskaan saa tietää. Asiat kuitenkin tapahtuvat koska niin on tarkoitus käydä ja voit itse vaikuttaa aivan täysin siihen minkälainen elämäsi on. Jos tahdot tehdä jotain, on päätöksen lähdettävä sinusta itsestäsi ja omasta tahdostasi. Toiset eivät voi loppupeleissä päättää puolestasi yhtään mitään.
3. Musiikki on asia jonka koen todella pelastaneen ainakin jollain tapaa henkeni. Olen ollut enemmän tai vähemmän sekaisin mieleltäni viimeiset lähes neljä vuotta ja itsensä tappamista on tullut pohdittua useampia kertoja mitä kahden käden sormilla on laskettavissa. Kuitenkin jokin asia on aina pitänyt minut täällä roikkumassa ja neljä bändiä ovat nousseet tärkeydessään ylitse muiden. Jos jonain päivänä pääsisin tapaamaan kolmen jäsenet niin olisin kovin onnellinen, yhden bändin tapasin jo lähes vuosi sitten ja se päivä säilyy muistoissani ikuisesti.
4. En luota ihmisiin, en keneenkään. Joskus toisinaan harvoin tulee henkilö joka saa ympärilläni olevat suojamuurit murenemaan. Jollain kummallisella tavalla hän onnistuu saamaan luottamukseni, pohjimmiltani tahtoisin luottaa ihmisiin ja minussa on osa joka uskoo täysin kaikkiin kauniisiin sanoihin. Epäilen kuitenkin aina kovasti kaikkien perimmäisiä tarkoituksia ja päädyn jokaisen henkilön kohdalla lopputulokseen, että he jättävät minut yksin ennemmin tai myöhemmin, sillä tähän mennessä kaikki ovat tehneet niin. Haluaisin luottaa, mutta en jaksaisi enää hajota ja aina kasata itseäni uudelleen. Olen paikannut itseni liimalla jo liian monta kertaa, eivät liimaukset pian enää riitä korjaamaan.
5. Tiedän sen kuulostavan hurjan tyttömäiseltä kliseeltä, mutta aivan tosissani toivoisin jonain päivänä kokevani hurjan suurta onnea jonkun ihmisen kanssa. Tahtoisin istua auringonlaskussa sekä jutella kaikesta mahdollisesta, nauraa niin kovaa, että poskiini sattuu, hukkua halauksiin ja olla aivan täysin sekaisin onnesta.
6. En oikeasti vihaa ketään, vihaaminen on aivan täysin turhaa. Yleensä olen pettynyt, mutta silloinkin lähinnä itseeni. En osaa syyttää toisia henkilöitä virheistä tai siitä kun jokin ei toimi, löydän aina vian itsestäni ja vaikken varsinaista syytä löytäisikään niin päädyn syyttämään itseäni. Annan kovin helposti anteeksi asioita joita toiset voisivat pitää isoinakin virheinä, tunteitani on niin helppo hyväksikäyttää kun tahdon ja yritän aina antaa uuden mahdollisuuden. Minullakin on kuitenkin rajani kuinka paljon jaksan ja jos joku henkilö ylittää tuon rajan, niin paluuta ei ole. Toiselle puolelle päästäkseen on oikeasti tehtävä virheitä enemmänkin kuin yksi ja niiden on oltava suhteellisen suuria (esimerkiksi toistuva luottamuksen pettäminen..). Rajanylityksen jälkeen en tunne kyseistä henkilöä kohtaan enää sääliä vaikka mitä esittäisinkin, lähes pelkästään ja yksinomaan halveksin häntä vaikka esittäisinkin mitä.
7. Uskon todella aivan vilpittömästi, että aivan kaiken saa jos todella tahtoo ja on valmis tekemään töitä asioiden eteen. Kyllä, matkalla haluamaasi saatat satuttaa sinulle tärkeitä ihmisiä, mutta jos tosiaan tahdot jotain niin.. No, olet valmis tekemään sen eteen mitä tahansa. Täytyy olla varovainen toivoessaan asioita, sillä aivan kaiken voi saada jos näin on tarkoitettu tapahtuvaksi ja jos oikeasti tahdot sen sekä olet valmis tekemään töitä asian eteen. Täytyy uskoa unelmiinsa ja haaveisiinsa vaikka kaikki muut nauraisivat päin naamaa sanoen ettet ikinä onnistu.
ps, jo 83 päivää leikkimättä millään terävällä.
pisin tauko mihin olen pitkään aikaan pystynyt.
pps, tervetuloa looking for self control♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti