"Pretty pretty please, don't you ever ever feel.
Like you're less than fuckin' perfect.
Pretty pretty please, if you ever ever feel, like you're nothing.
You're fuckin' perfect to me!"
Kyyneleet ovat tänään yrittäneet tehdä joukkohyökkäystä aivan liian useasti.
Miksi en vain osaa yhtään mitään? Miksi, miksi, miksi, miksi oi miksi?
Ahdistus hautaa minut, se tukehduttaa eikä tahdo antaa ilmaa.
Tahdoin vain olla tarpeeksi ja tämä siitä tuli. Yksi suuri, hillittömän valtava sotku jolla ei ole ihmissuhteita. Joku otus joka ei vain osaa mitään eikä ketään oikeasti kiinnosta.
Tiesin etukäteen kuinka monet ihmissuhteet eivät tule toimimaan, nykyään J(k):n seura ahdistaa. Näen jonkin olevan vialla, mutta en ihan oikeasti kykene kysymään enempää, vaikka osa minussa tahtoisikin auttaa. En pystyisi kuitenkaan ja ehkä se on parempi näin. En ymmärrä kuinka H ei ole vielä kadonnut elämästäni, hän tietää hurjan paljon enemmän kuin vuoden alussa ja yhä on yhteydessä. Minun pitäisi kuitenkin ymmärtää, kuinka tämä ei vain yksinkertaisesti voi kestää. Tieto lisää tuskaa, pelkään hurjasti milloin H lähtee, sillä tähän mennessä kaikki ovat tehneet niin.
Ei kukaan tahdo olla kauheassa seurassani.
Miksi kaikki mukavat ihmiset tuntuvat aina saavan kaiken pahan päälleen? Olen nähnyt sen toteutuvan liian monen kohdalla, miksei niille kusipäisille tunnu koskaan tapahtuvan mitään pahaa?
Taidan olla kauhea ihminen, mutta löydettyäni erään tuntemani henkilön blogin tunsin tyytyväisyyttä. Kyseinen henkilö on aiheuttanut minulle paljon inhottavia tuntemuksia, joten valitettavasti luettuani hänestä en voinut olla tuntematta pientä tyytyväisyyttä. Olen varmaankin kauhea ihminen mielestänne, tiedän sen. Kuitenkin tämä henkilö on aiheuttanut erinäisiä asioita elämässäni viimeisen lähes kymmenen vuoden ajan (välissä tosin oli muutaman vuoden tauko), joten en yksinkertaisesti voi olla tuntematta tyytyväisyyttä. Älkää tuomitko ennen kuin tiedätte koko tarinan, sillä vaikka tänne olenkin paljon kertonut, mistään muualta kuin minulta itseltäni suoraan kasvotusten ei voi kuulla koko totuutta. Lienee muutama ihminen tietää lähes koko totuuden, mutta en enää edes tiedä kuka tietää mitäkin.
Tunnen oloni aivan kauheaksi kun näen tämän asian kuinka näen, mutta ei minun periaatteessa tarvitse miellyttää ketään. Jos nyt näette minut aivan kauheana kusipäänä, niin sanokaa se toki, en välitä. Minulle on kerrottu niin monesti kuinka huono olen, että ei se tunnu enää missään. Hetken se kyllä sattuu, mutta kovin pian se hautautuu muiden solvausten sekaan. En ole tarpeeksi kenellekään, mutta ei voi mitään. Yritän olla täydellinen vaan tulokset ovat kovin huonoja.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti