Mentereuse.

"Full of regrets, inside of my head

I'm losing sleep, but so oh oh oh oh what

I'm thinking ways to getting back to reality

Convince my brain to never go back to my old ways"

Forever The Sickest Kids - Get Over Yourself

Olen tänään tajunnut kuinka tavallaan estän itseäni poistumasta tästä helvetistä. 

Teen yhä asioita tavallaan "vasten tahtoani", koska olen tehnyt niin ennenkin. Tänään lähdin kaupungille syömättä mitään, sillä "minulla oli niin kova kiire aamulla". Tavallaan se oli tottakin, olin aivan koomassa koko aamun, kyllä silti olisin ehtinyt syödä jos olisin priorisoinut. Kuitenkin kotiin tultuani söin vaikka mielessä kävikin kuinka helppoa olisi olla syömättä ja mennä pelkästään päivällisenä olevalla tomaattikeitolla. 

En tiedä mitä tästä oikein tulee, on vaikeaa yrittää yhtäkkiä olla "normaali" kun ei omat tavat edes tunnu niin kauhean epänormaaleilta. Ei tunnu epänormaalilta miettiä syömiään kaloreita vaikka kuinka paljon päivän aikana tai ylimalkaansa ruokaa lähes kokoajan. Tämä ei tunnu epänormaalilta kun on elänyt näin suhteellisen pitkään (tai en nyt tiedä onko se pitkä aika, about 2,5v, mutta aivan tarpeeksi kauan kuitenkin). Tuntuu paljon epänormaalimmalta, ettei miettisikään muka kokoajan ruokaa ja kaloreita. Että päivittäin ei tulisi laskettua kalorimatikkaa ja aivan "vapaaehtoisesti" vaikka muuten olenkin huono matikassa. Olisiko muka päivä jolloin voisin olla tyytyväinen itseeni ja syödä silloin kun on nälkä välittämättä siitä, että ympärillä on ihmisiä? Kuulostaa epätodelliselta.
Väitän yrittäväni tosissani ja niin hetkittäin teenkin, kuitenkin on hetkiä jolloin en todellakaan yritä vaan annan äänelle kaiken vallan sillä en jaksa välittää.


Olen hiukan väsynyt yrittämään ja hymyilemään, mutta maskini ei rakoile, se on ja pysyy. En tahdo rikkoa illuusiota jota niin huolellisesti olen luonut ja pitänyt yllä. Olen ollut parempi siinä kuin koskaan uskoin pystyväni olemaan. Luulin olevani huono valehtelija, mutta olen oikeastaan todella hyvä, tiedän tasan yhden ihmisen joka näkee ja kuulee valheideni läpi, yksi hänen lisäkseen näkee naamarin läpi. Kuitenkaan kukaan muu ei näe ja kuule valheita valheina, muut näkevät sen totuutena. Olen niin taitava etteivät ihmiset näe milloin valehtelen ja vanhempani väittävät minua huonoksi valehtelijaksi. Voi, olen niin taitava etteivät he tajuakaan. Toisinaan nauran sille kuinka hyväuskoisia ihmiset ovatkaan, he aivan oikeasti uskovat aivan mitä tahansa. Silloin joskus kun sanon vastaan toisille siitä, kuinka oikeasti tuntuu pahalta kuulla jotain heidän suustaan, vastaus on välinpitämätön olkienkohautus tai vittuilua. Sen takia on helpompaa vain leikkiä mukana ja nauraa sille kuinka minua kutsutaan eläväksi kuolleeksi päivittäin. Näytän harmaalta ruumiilta rinnakkaisluokkalaisen mukaan. En pidä siitä, että hän kutsuu minua ruumiiksi, mutta nauran silti mukana. Antaa toisten pitää hauskaa kustannuksellani vaikka se sattuukin. 

Keikkaan on viikko aikaa.

Näen livenä viimein yhden bändin joka on pelastanut minut, kyllä, näitä bändejä on muutamia, mutta tämä on yksi niistä. Syksyllä 2009 muistan miettineeni kaikesta irti päästämistä ja normaalimman elämän kokeilemista juurikin tämän bändin ansiosta. Luin kaikkea mitä Gerard oli sanonut The Black Parade -kiertueen aikana välispiikeissään ja itkin. Jotenkin ne sanat vain osuivat, koskettivat ja saivat minut ajattelemaan. 

"If you guys have been listening to this band and coming to see us for a long time, you know we've always said to you guys that if you get depressed, that you can find somebody to talk to. You can find help if you feel suicidal or anything like that. That's something we've always said. 

That's something we've been saying on this tour... is that, you know, sometimes the world can be a really ugly place, right? It's not always really pretty, it's ugly, people's feelings get hurt. Sometimes it's terrible, but it's also a really beautiful place, and we all share it together. 

If you ever feel depressed or hurt in any way, or you find yourself feeling very desperate, you find somebody that you trust, that you can talk to-- be it a teacher, a parent, a best friend, a therapist at school. There's lots of free programs, you guys can find somebody to talk to... but the main thing is no matter what, no matter what happens to you, no matter how desperate you feel, you never resort to violence."

- Gerard Way

En tiedä ihmissuhteista enää mitään josko koskaan olen tietänytkään.

Tahtoisin kirjoittaa tähän niin paljon enemmän, mutta en viitsi. Kyseessä on asioita joita ei tarvitse ehkä laittaa kaikkien näkyviin vaikka ne kuinka häiritsevätkin ja tahtoisin selkeyden. En voi muuta kuin odottaa josko sekään mitään auttaa.

don't promise a thing if you can't keep your promises.

when made, promises are really meant to keep.

otherwise they'll lose their meaning forever.

promise becomes meaningless so easily.

be careful.

ne regrettez rien.