Can you see my eyes are shining bright.

Hiuksistani ei tullut aivan sitä mitä halusin, mutta lienee nämä nyt käyvät ainakin joksikin aikaa. Kampaajalla istuessani katsoin peiliin ja pelästyin, sillä olin todella kalpea jälleen kerran. Tiettyyn pisteeseen asti kalpeus on kaunista, mutta olin kalpeanharmaa. Se ei ole enää missään määrin kivan näköistä, vaan inhosin peilikuvaa.

HUOMENNA♥

Pelottavaa, näen melko todennäköisesti ainakin jollain tapaa ihmisen jonka kanssa en ole puhunut mitään lähes viiteen viikkoon sillä olen menossa jonoon hyvin aikaisin. Pelkään sitä paljon vaikka tiedänkin pelon olevan turhaa, mitä vaarallista muka voisi tapahtua? Yritän olla rauhassa, huomisesta tulee loistava päivä, näen bändin joka merkitsee hurjan paljon, se on tärkeintä.

Yritän miettiä mitä syön jonossa jos syön, jos aion päästä tosiaan päästä tästä eroon se edellyttäisi lienee sitä, että syön huomenna pitkän jonotuksen aikana. En halua syödä mitään liian kiinteää, siitä tulee inhottavan täysi olo. Lisäksi jonossa on paljon ihmisiä enkä tykkää syödä ihmisten seurassa.. Ehkä kehitän jotain jogurttia tai jotain, sellaista voisi uskaltaa jotenkin syödä. Viimeksi jonottaessani 13h join tasan kaksi lattea ja keikan jälkeen kotona taisin syödä jogurtin. En vaan tykkää syödä ihmisten seurassa, se on ahdistavaa. Tavallaan tekisi todella kovasti mieli vain olla syömättä, eihän kukaan kerran pakota, mutta jos yritän päästä tästä kaikesta eroon niin syömättömyys taitaa olla väärä ratkaisu.

Hitaasti ja päivä kerrallaan ehkä kaikki muuttuu paremmaksi. 

Olen jo parempi kuin olin kaksi kuukautta sitten, muistot ovat muistoja, eivät enää kuitenkaan pahoja. Opin hitaasti, mutta oppiminen on jatkuvaa. Päivä päivältä olen parempi. 

Täytyy vain yrittää muistaa, että aina on syy hymyillä. 

Joillain ihmisillä asiat ovat huonomminkin.

On vain opittava.