keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Je ne peux pas.

Ei. voi. olla. totta.
Antakaa tämän olla vain erittäin huonoa unta josta herään aivan kohta.
Vanhemmat ilmoittivat hetki sitten, että menisimme huomenna pizzeriaan syömään. Minut käskettiin tutkimaan ruokalistaa, ja ainoa mitä se pitää sisällään, on pelkkää pizzaa ja pastaa. Vaikka yritänkin parantua, niin en oikeasti pysty syömään kumpaakaan niistä. En ole syönyt niitä vapaaehtoisesti god knows how long, ja en tosiaankaan pysty syömään nyt. En ihan oikeasti pysty siihen, ajatuskin ahdistaa niin käsittämättömän paljon, sillä en edes pidä kummastakaan. Yritän epätoivoisesti keksiä keinoja joilla laistaa siitä, mutta en meinaa keksiä oikein mitään. Viimeinen keino on sitten vaikka esittää pahoinvoivaa tai jotain muuta. Tiedän kuitenkin etten pysty menemään sinne. 
Ajatus ahdistaa niin todella paljon, pelkkä tuon informaation kuuleminen riitti nostattamaan kyyneleet silmiin. Terään tarttuminen kävi mielessä ahdistuksen purkukeinona, mutta onneksi vain hetken. Olen ollut koko vuoden viiltelemättä joten sehän ei kaadu tähän. Ei tosiaankaan kaadu.
Minun on keksittävä aivan mikä tahansa keino välttää tuo ruokailu. En pysty menemään sinne ja syömään pizzaa tai pastaa. Tarvitsen iltapäiväksi ja alkuillaksi jotain tekemistä.
Päivä olisi ollut hyvä ilman tuota tietoa. 
Koulussa päällä oli peruskooma ja heräsin aamulla massiivisen päänsäryn kanssa johon burana ei tuntunut auttavan. Ehdin aamulla myös ahdistua huomisesta monitoimipäivästä, mutta ahdistus meni onneksi ohi. Toivottavasti huominen menisi hyvvin, voi kuinka toivon sitä. Pyydän, antakaa minulle ilmaantua jostain jotain tekemistä jonka varjolla voin jättää pizzeriaan menon väliin. Se ahdistaa ajatuksena niin paljon etten tahdo edes kuvitella.

Yhteishaku pelottaa vaikka se ei ole edes ohi. Entä jos en onnistu nostamaan arvosanojani tarpeeksi hyviksi päättötodistukseen? Entä jos päädyn olemaan yksi suurtakin suurempi epäonnistuminen? Jos joudun viimeiseen lukioehdokkaaseeni.. en todellakaan tiedä mitä teen. En halua sinne, minulla ei ole pienintäkään kiinnostusta sitä kohtaan.
Olen taas aivan sekaisin vaikka hetki sitten olinkin selkeä.

menen suihkuun jossa lämmin vesi saa hukuttaa kyyneleeni 
valuva vesi voi peittää hätääntyneet hengenvedot.
 musiikki saa viedä minut pois tästä maailmasta.
haluaisin sisäisen rauhani takaisin.
voisiko onni palata?
"Reach out your hand, you are not alone
Don't be scared what the future may hold
Reach out your hand, you're not alone
It's just a matter of time"
Adept - No Guts, No Glory

Ei kommentteja: