Koko koulussamme on lähes 500 oppilasta, mutta kuitenkin ysigaalaan päätettiin tehdä sketsi minusta. Minkä helvetin takia? Anteeksi, että otan asiat liian henkilökohtaisesti, mutta gaalaa tekemässä olleet ihmiset.. no, heistä monet lievästi sanottuna eivät pidä minusta. Tunnen itseni naurettavaksi kun loukkaannuin sketsistä, mutta en vain pysty nauramaan esimerkiksi sille, että erästä elämäni pelastanutta käytetään sketsissä koko koulun edessä. En vain pysty nauramaan, ehkä olen idiootti, tylsä ja vaikka mitä muuta, mutten kykene. Otan asiat toisinaan liian henkilökohtaisesti ja nytkin todennäköisesti ylireagoin. Yksinkertaisesti kuitenkin tuntui vain aivan todella pahalta katsoa sitä sketsiä. Anteeksi, että olen olemassa.
Kotiin tultuani olisin halunnut vain maata sängyssä ja itkeä, kaikki tuntui vain niin turhauttavalta. En haluaisi mennä enää koululle hetkeksikään, mutta vielä on kestettävä kaksi lyhyttä päivää, yhteensä noin 4h ja lauantain kevätjuhlamainen tilaisuus jonka jälkeen oppivelvollisuus on viimein ohi. Olen vahvasti sitä mieltä, että lauantaina muiden itkiessä koulusta lähtöä kävelen muutaman ihmisen luokse ja sanon muutaman valitun sanan. Tekstin sisältö tulee olemaan luokkaa "Oi, näin kesän kunniaksi voisinkin kertoa.. toivon todella, etten enää ikinä joudu näkemään sinua. Helvetin hauskaa loppuelämää". Kaikki tämä tulee erittäin todennäköisesti muutamalle ihmiselle kerrottua, he todella ansaitsevat sen näiden kolmen vuoden helvetin jälkeen. Olen periaatteessa kostoa ja kaunaa vastaan, mutta nyt näen tämän täysin oikeutetuksi. En tajua mitä olen heille tehnyt ja siltikin minua kohdellaan kuin paskaa? Voi tytöt, sitä saa mitä tilaa.
Minulle ei tule ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti