En voi käsittää kuinka nopeasti aika kuluu, vastahan aloitin yläasteen ja nyt voin jo lähes laskea tunteja sen loppumiseen. Kolme pitkää vuotta on kulunut samassa rakennuksessa, enemmän ja vähemmän sekaisin. Oi kuinka tahtoisinkaan kysyä niiltä muutamilta joista tiedän, että heillä on minua vastaan paljonkin, että mitä ihmettä olen tehnyt. En oikeasti edes suuttuisi, tahtoisin vain tietää mitä kummaa tein väärin ansaitakseni tällaisen kohtelun. Toivottavasti lukiosta ei tule kolmea samanlaista vuotta..
En ole jälleen postannut, sillä elämäni todella polkee melkolailla paikallaan. Elän päivästä toiseen, lähes onnellisena, mutta kuitenkin kaikki hajoaa pienistä asioista. On suorastaan naurettavaa kuinka pienet asiat saavat minut itkemään hysteerisesti, en vain voi kyyneleilleni mitään.
Huomenna peruskoulun viimeinen koe, tätä on jo odotettukin. En jaksaisi lukea enää yhteenkään kokeeseen. Jatkuva väsymys on kauheaa, sillä nykyään olen oikeasti kuolemanväsynyt jo kahdeksan aikoihin vaikka nukunkin yössä vähintään kuusi tuntia. Kuinka paljon sitä oikein pitäisi nukkua? Haluaisin vain, ettei jatkuvasti väsyttäisi. Onko se täysin liikaa pyydetty?
Jälleen kerran saan nauttia syntymäpäiväahdistuksesta. Vaikka kuinka olen sanonut etten tahdo kakkua, olen aivan varma, että vanhempani menevät ostamaan jotain.. Mikä on niin hurjan vaikeaa ymmärtää sanassa "ei"? Muutenkin, en tiedä mitä ihmettä tästä päivästä tulee. Vanhempien mielestä kun on niin hurjan ihmeellistä, että täytän 16v. Sehän on vain vuosi lisää, hetki hetkeltä lähempänä maagista kahdeksaatoista jolloin saa viimein matkustaa ja kulkea aivan miten tahtoo. Täysi-ikäisyys tuntuu niin kaukaiselta, mutta samalla pelottavan pian tulevalta. Aika kulkee pelottavan nopeasti.
Taidan vain keskittyä Paradise Oskarin kuuntelemiseen.
Olen aivan liian väsynyt ajatellakseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti