The pages are all torn and frayed.

Kävelin mopokorttikokeeseen hyvissä, mutta jännittyneissä tunnelmissa. Itse kokeeseen meni aikaa ehkä viisi minuuttia jonka jälkeen lähden juosten pois talosta. Juoksen rappuset alakertaan, kiirehdin raitiovaunupysäkille vain huomatakseni, että joutuisin odottamaan viisi minuuttia. Hetkikin on liikaa, joten lähden kävelemään ja hyppään seuraavalta pysäkiltä kyytiin. Palaan kotiin ja hissin peilistä katsoessani voisin kiljua ja lyödä. Kuinka tyhmä lapsi sitä voi olla, mennä nyt kokeeseen aivan täysin harjoittelematta. Ei tällaiselle paskalle ihmiselle ole tulevaisuutta, en osaa mitään, olen aivan täysin arvoton ja turha. Kukaan ei kestä näin huonoa olentoa, minun olisi parasta vain kadota. Typerä lapsi ripsivärivanat poskilla.

Kotona mietin ensimmäistä kertaa kunnolla pitkään aikaan jollain terävällä leikkimistä. Jos vain aivan pikkuisen, ihan vähän, vain, että ahdistus ja inho katoaisivat. Ei kukaan saisi tietää, ei sitä huomattaisi.. Jopa otan neulan käteeni katsellakseni sitä, mutta jokin järjen pikkuinen ääni päässä kieltää. Olen ollut koko vuoden ilman, en voi olla näin huono kestämään epäonnistumisia. On aivan luonnollista ettei aina voi onnistua, kukaan ei kykene täydellisyyteen, eihän se vain ole mahdollista. Siltikin.. en vain ole tarpeeksi. Yksi suuri pettymys kaikille.

Koulussa eteeni isketään 32 -sivua pitkä biologian ja maantiedon koe.
Olen ilmankin väsynyt, kiukkuinen. Kun tähän lisätään vielä tieto siitä, että seuraavat 90 minuuttia täytyy istua tekemässä koetta johon ei ole lukenut sivuakaan.. Lopputulos ei ole hyvä. Ensimmäisten kahden sivun jälkeen pallot pyörivät silmissäni, väritän ympyröitä ajattelematta yhtään sen enempää, tahdon vain saada kaiken tehtyä mahdollisimman nopeasti.
Tehtyäni koetta 14 sivua tunnen yhtäkkiä kuinka ne aamuiset kyyneleet palaavat. Kello kertoo aikaa olevan vielä jäljellä, joten teen vajaat kymmenen sivua eteenpäin, mutta sitten annan itseni romahtaa pulpetille. Hengitys muuttuu tiheämmäksi kuin olisi lainkaan tarpeellista, tunnen kuinka kyyneleet yrittävät valua suurina puroina poskiani pitkin, en halua antaa niille lupaa. Kieltoni eivät auta, ja pian näen valkoiselle paperille putoavan mustaa, eieieiei, ei tässä näin pitänyt käydä. Kulutan joitain minuutteja vain yrittäen rauhoittaa itseäni ja hetken päästä palaan kokeen kimppuun. Enää minua ei kiinnosta pätkääkään ovatko vastaukseni edes sinne päin oikein, haluan vain paperista eroon mahdollisimman pian. Viimeiset vastaukset kirjoitan raivolla, käsialani näyttää hävettävän rumalta, mutta tahdon eroon kokeesta ja äkkiä.
Palautettuani kauhean vihkosen paperia istun paikalleni ja kaivan peilin laukusta. Näytän aivan pandalta, koomiselta, idioottimaiselta, itkeneeltä pandalta.

Yritin keksiä keinoja joilla paeta edessä olevaa seuraavaa koetta, mutta päätin sanoa opettajalle täysin rehellisesti kuinka asiat ovat. Olen tehnyt viikon aikana 9h kokeita, ei minulla vain ollut jäljellä enää voimia joiden avulla tehdä kolmesta neljään olevalla tunnilla koe. Joskus on vain todettava, ettei millään pysty. Tämä oli yksi niitä päiviä. Vaikka kuinka yritänkin tavoitella täydellisyyttä, edes minä en jaksa yhdeksää tuntia stressaavia kokeita. Etenkin kun 6h niistä oli pääsykokeita joissa oli oikeasti pakko näyttää kaikki mitä ikinä mitenkään osaa. Toivon olleeni eilen tarpeeksi hyvä, sillä todella tahdon sinne kouluun. En tiedä mitä teen jos en pääse sinne, en oikeasti tiedä.


Onneksi on olemassa ymmärtäviä opettajia ja tälle päivälle kaavailtu koe siirtyi huomiselle. En tiedä meneekö se nyt yhtään sen paremmin, mutta ainakin olen saanut nukkua yön välissä, toivottavasti se auttaisi edes jotain. Tarvitsen unta ja viikonloppua todella kipeästi. Olen nukkunut viikolla paljon, mutta siltikin väsymys on hurjan kova. Haluan nukkua yli kymmenen tuntia ja sitten vain rentoutua.
Onneksi seuraavat pääsykokeet ovat sitten vasta ~neljän vuoden päästä yliopistoa varten, en kestäisi esimerkiksi ensi viikolla tällaista rumbaa heti uudelleen.

kuinka hurjan väsynyt sitä voi olla tällaisen viikon jälkeen?

enhän ole ollut koulussa juuri lainkaan, miksi väsymys?

ehkä olen vain huono.

pitäisi jaksaa.

oikeasti.