maanantai 30. toukokuuta 2011

There's no point in thinking about yesterday.

En tarvitse minkäänlaisia muistutuksia mistään mitä joskus oli, halusit sen olevan ohi joten antaa sen olla niin. Olin oikeasti jo todella hyvin unohtanut asiat, eivät ne enää sattuneet. Kuitenkin nyt muistot vyöryivät päälleni vaikken oikeastaan kaipaa, lähinnä olen vain.. vihainen, pettynyt, surullinen? hyväksynyt asian. Haluatko siis repiä auki ne haavat jotka ovat jo sulkeutuneet? Lähes onnistuit, etten sanoisi jopa, että pelottavan hyvin. Jos se todella on sitä mitä haluat, niin olkoon, let's have it your way then. Olet ristiriitainen persoona, hyvin ristiriitainen. Ehkä olen ylireagoiva tai aivan mitä tahansa, mutta jos sovitaan ettei enää, niin miksi sitten? Olen aivan fine sen kanssa, että se on ohi, silloin kuitenkin se on ohi, ei leikisti, vaan oikeasti. 
Ihmiset ovat niin hurjan epäselviä tapauksia ettei ole tosikaan.
//edit klo 16:28
Ensireaktioni ehkä oli turhan hätäilty, parempi on vain, että en enää välitä.
Minä lopetan välittämisen asioista jotka ovat loppuunkäsiteltyjä.
Kaikki lienee helpompaa kun ei vain välitä?
Aivan sama ja yhdentekevää.
En jaksa välittää.
Annan olla.
Elämä kulkee niin samoja ratoja, mitään ei vain tapahdu. Istun kotona katsomassa televisiosarjaa tai leffoja koneelta, juon fun light'ia ja coke zeroa jääpaloilla, koulussa tahtoisin vain takaisin kotiin oman huoneeni turvaan. En haluaisi nähdä niitä ihmisiä enää, eikö tämä viikko voisi olla jo täysin ohi? Minulla ei tule ikävä yläastetta, ei sitten niin millään tapaa. Nämä ovat olleet kauheimmat kolme vuotta mitä ikinä, ei tällaista voi ikävöidä. Toivon vain niin kovasti, että kaikki muuttuu paremmaksi lukiossa, sillä muuten en tiedä kuinka kestän.

on outoa tajuta, että ei tunnu kuuluvansa mihinkään.
kaikkialla on jollain tapaa vieras.
missä silloin on koti?

1 kommentti:

Enkeli kirjoitti...

Kiitos kauniista sanoistasi ♥

Kesä on ehkä ihaninta aikaa ikinä ja tiedän niintuon tunteen ettei yläastetta tule ikävä. Tuttua vuoden takaa. Voin myös kertoa, että minun elämäni on muuttunut paljon lukion myötä ja voisin sanoa olevani itsevarmempi ja onnellisempi kuin yläasteella.

Haleja ja voimia sinnekin!