Miitti oli oikein mukava, vaikkakin hyvin pieni. Oli kummaa kun paljastui, että oikeastaan tunnen erään höyhenläisen tavallaan, lisänä siihen entiseen mitä tunnen muutenkin. Olen ollut partiossa ja eräällä lippukunnan leirillä jonka hänen vartionsa järjesti. Lisäksi eilisessä toisessa miitissä ollessani olimme olleet aivan hänen ja hänen tyttöystävänsä vieressä eräillä kallioilla. Kummallista kuinka hurjan pieni maailma on. Lisäksi tänään päättelyni varmistuivat oikeiksi, ja tunnen oikeasti tällä hetkellä kymmenen ihmistä keillä on/on ollut syömishäiriö. Aivan hullua. Tähän on laskettu vain henkilöt joiden kanssa on/on tullut oltua jossain vaiheessa enemmänkin tekemisissä, lisäksi tiedän muutaman henkilön enemmän, mutten tunne heitä sen enempää.
Kotiin tullessa ilmapiiri oli erittäin jäinen ja viimeiset tunnit olen vain maannut sängylläni tumblr'issa seikkaillen. Sängystä nouseminen ei houkuttele millään tapaa, väsyttää niin paljon ettei ole tosikaan. En tajua kuinka ihmeessä voin olla jatkuvasti näin väsynyt? Nukuin viime yönäkin lähes yhdeksän tuntia, eihän sellaisen jälkeen kuuluisi väsyttää?
Tänään on tullut jälleen pohdittua miltä tuntuisikaan antaa terän liukua ihoa pitkin. Ahdistuksen kasvaessa liikaa pää alkaa ehdotella mitä typerämpiä asioita. Olisin halunnut, ja oikeastaan yhäkin haluan, pois täältä. Kuolema on liian lopullista, mutta ahdistus ei ole mitenkään miellyttävä olotila. Jos ahdistuksen saisi vain suljettua pois, se helpottaisi niin hurjasti.
En oikein tiedä mitä tahdon elämältäni. Tahtoisin olla onnellinen, mutta entä jos en koskaan kykene siihen oikeasti? Voi hyvä luoja, ei, eihän niin tule käymään? Toisaalta, ehkä olen vain niin hurjan paskamainen ihminen, että olen ansainnut aivan kaiken. Se olisi ymmärrettävä selitys, sillä ovathan muut jo oikeasti tehneet sen selväksi etten ole minkään arvoinen. Ehkä minä sitten oikeasti olen turha ja kauhea, yritän hetkittäin kuvitella asian olevan toisin, vaan mistä voisin tietää totuuden. Toiset saattavat aivan hyvin olla oikeassa.
heikko, turha, inhottava ja kauhea lapsi.
142 vuorokautta ilman terää.
saako olla ylpeä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti