Ihme kyllä onnistuin syömään aivan pikkuisen palan kakkua ahdistumatta. Jotkut teistä voisivat nyt ajatella sitä epäonnistumisena, mutta jos kerran yritän syödä normaalisti niin eikö se juuri silloin ole onnistumista? En jaksaisi enää miettiä sitä, pala on syöty vaikkei se edes ollut kauhean hyvää. Tein kuitenkin vanhempani tyytyväiseksi ottamalla kakkua, joten ehkä se oli ihan okei? En jaksa miettiä, parempi vain tosiaankin unohtaa.
Viimeinen peruskoulun koe ikinä on tehty ja voi kuinka huonosti se menikään. Häpeän sitä, en voi sanoin kuvailla kuinka pettynyt olen itseeni. Olin oikeasti lukenut melkoisen paljon ja omasta mielestäni osasin, mutta selkeästikin olisi pitänyt lukea enemmän. Enää en kuitenkaan voi tehdä sille mitään, toivon vain, että saisin fysiikasta päättötodistukseeni yhdeksikön. Muuten.. Olen aivan käsittämättömän, sanoinkuvaamattoman pettynyt.
Koetta lukuunottamatta päivä on mennyt hurjan hyvin, syntymäpäivälahjani olivat mahtavia. Kokonaisuudessaan päivä taisi olla parempi kuin viime vuonna. Ainakin olen melkoisen varma siitä. Tänään olen jostain kumman syystä osannut oikeasti kuitenkin nauttia elämästäni, jollain tapaa edes aivan pikkuisen.
anteeksi postausten sisällöttömyydestä.
olen vain niin järkyttävän väsynyt ettei ole tosikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti