Heräsin viime yönä 01:25 olohuoneesta kuuluvaan huutoon. En täysin tiedä mitä ihmettä tapahtui yöllä, vanhempieni mukaan heillä oli jotain kiistaa joka oli kuitenkin jostain aivan naurettavasta syystä. En vain jaksa käsittää miksi ihmeessä se asia täytyi käsitellä keskellä yötä puoli kahden ja puoli kolmen välillä. Sain kaksi paniikkikohtausta keskellä yötä kun en tajunnut mitä ihmettä tapahtuu ja olin yksinkertaisesti niin hurjan väsynyt. Mitä helvettiä?
Aamulla silmät olisivat mielellään pysyneet kiinni paljon pidempään kuin sallittua, neljän tunnin yöunet eivät riitä. Aivan sama vaikka jossain vaiheessa niillä pärjäsinkin, tämä viikko on ollut liian kauhea kestääkseni vain neljän tunnin yöunilla.
Nyt on perjantai, mutta missä ihmeessä on se ilo joka yleensä tulee perjantaisin? Miksi mieli on tasaisen harmaa ja kaipaa jotain mutten tiedä mitä? Koko bussimatkan ajan tallille mennessäni kyyneleet olivat liian lähellä. Kumpa voisin itkeä joskus muuloin kuin keskellä yötä tai ihmisten nähden. Miten olisi yksin kotona iltapäivällä, onnistuisiko se?
Hetken ajan pääni oli jo suhteellisen selkeä, mutta nyt pilvet ja sumu yrittävät jälleen vallata tilaa. Olen hiukan, tai oikeastaan jälleen kerran melko paljon, hukassa. Mitä tehdä ja kuinka toimia?
Missä menin jälleen vikaan?
"ja nyt mä annan olla,
huudan mun surut tuuleen,
päätän et tää on tarpeeksi.
joskus vielä kaikki, tai niin mä luulen,
annetaan, saadaan anteeksi"
Maija Vilkkumaa - Anteeksi
ps, James Blunt on ihanaa musiikkia.
1 kommentti:
kirjoitat ihanasti, alan lukemaan <3
jaksamisia sinulle ! <3
Lähetä kommentti