En tiedä mistä kirjoittaa, sanat karkaavat ennen kuin niistä muodostuu järkeviä lauseita. Päässäni pyörii irtonaisia ajatuksia jotka eivät sitoudu yhdeksi selkeäksi vaan pysyvät suurena sekamelskana. Olen yksin, vihainen, lienee jopa pikkuisen katkera ja niin hukassa.
Lauantaina kolmen vuoden työ nykyisessä koulussani on tehty ja todella aion kertoa muutamalle henkilölle tarkkaan valitut terveiset jatkoa varten, oi kyllä aion. En jaksa välittää siitä, että olisin ilkeä, minua ei kiinnosta. Olen niin jumalattoman vihainen ja katkera, oikeasti, taidan olla juuri näitä kahta. En ymmärrä mitä olen näille ihmisille tehnyt ansaitakseni saamani kohtelun, joten heidän on aika saada muutama ihastuttava sana minulta näin kesäloman alkamisen kunniaksi. Tuntuu, että olen kylmä ja ilkeä ämmä ja ehkä sitten olenkin sitä, mutta olen kyllästynyt olemaan muiden kynnysmattona ja vittuilun kohteena.
Aion kävellä heidän luokseen pää pystyssä ja selkä suorana, sanoa sanottavani ja lähteä samoin kuin tulinkin. He saavat aivan rauhassa ihmetellä mitä ihmettä tapahtui, puhukaa paskaa aivan niin paljon kuin tahdotte, en välitä. Kerrankin sanon vastaan ja kerron totuuden, nykyään niin harvat kertovat totuuden, joten on aivan hyvä heidänkin se edes kerran eläessään kuulla.
just let me go and forget about me.
that'd be better for everyone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti