Tunti sitten seisoin täristen, kurkku kipeänä ja kasvot märkinä kyynelistä ihmetellen, kuinka ihmeessä tähän tultiin ja miksi. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mietin tosissani sitä, kuinka terä helpottaisi oloa. En ole tehnyt mitään vuoden vaihtumisen jälkeen, mutta mitä sitten? Se voisi helpottaa.. Kuitenkin, ainakin toistaiseksi olen pitänyt itseni erossa kaikesta terävästä, sen sijaan olen tehnyt lihaksia ja huudattanut musiikkia niin kovalla kuin koneeni antaa. Pitäisi keksiä jotain järkevää tekemistä. Jotain, jolla saisin ajatukset pois tästä olotilasta.
Eilinen oli ihana. Pariisin Kevät oli aivan loistava ja eturivi enemmän kuin mukava, seurassakaan ei ollut mitään valittamista.
Jopa illalla H:lla kaikki sujui hyvin, ei, en tosiaankaan syönyt ruokaa jota hän laittoi. Maistoin kyllä, mutta koska ei ollut nälkä, en viitsinyt pakottaa itseäni.
Kaikin puolin kaikki meni paremmin kuin hyvin, uskalsin olla hetkellisen mielenhäiriöni johdosta hankituissa farkkushortseissa koko päivän ja käytin myös toppia jota en ole lähes kahteen vuoteen käyttänyt kuin muutaman kerran.
miksi en koskaan opi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti