Tomorrow is a promise to no-one.

Mitä tämä oikein on? 

Viime iltoina olen ollut niin yksinäinen ja lähes itkenyt. Ikävöin jotain todella paljon, en vain todellakaan tiedä mitä.

Haluaisin olla normaali, olen niin väsynyt ja kyllästynyt tähän kaikkeen. En tahdo tätä, en en en en en en EN. Kuitenkin, tuntuu oudolta ajatella toisenlaista elämää. Mitä tämän jälkeen olisi? Tiedän etten näytä millään tapaa sairaalta, mutta en vain voi uskoa tämän olevan tervettäkään. Tai no, ehkä vain kuvittelen kaiken ja oikeasti olenkin aivan terve ja normaali? Voisi se olla niinkin. Joskus kaksi ja puoli vuotta sitten sanoin pystyväni lopettamaan milloin tahansa, ei tämä ole mitään, laihdutan vain vähän. Miksi en nyt sitten voi lopettaa kun haluaisin? Taisi käydä niin, etten todellakaan itse johda enää tätä. Joku muu tekee päätökset puolestani. Tämä. en. ole. minä. Enhän? Olenhan jotain muuta tämän kaiken alla?


Onko minusta oikeasti tullut tällainen? Kaupassa en uskaltanut eilen ostaa yhtä mehujäätä, siitähän tulisi turhia kaloreita. Mitä sitten vaikka pyöräilinkin yhteensä 22km, en tarvitse sitä mehujäätä, en. Kuitenkin sitten toisinaan saatan syödä lähes normaalisti, kuten tänään. Aamulla heräsin unestani nälkään, menin alas syömään, valvoin muutaman tunnin ja palasin nukkumaan. En halua olla tällainen. Inhoan tätä minkälainen minusta on tullut, ei ihmekään, että olen yksin ja ihmiset eivät kestä minua. Ei tällaista henkilöä kukaan voi jaksaa.
Kaveri sanoo minun olevan todella söpö.. Eihän se nyt hitsi vieköön voi pitää paikkaansa. Enhän minä ole millään tapaa söpö, en tosiaankaan.

ps, oi, uusia lukijoita. Tervetuloa♥

pps, voisin toki jossain vaiheessa tehdä jonkinlaisen erikoispostauksen jos joku olisi kiinnostunut.

kommenttia saa laittaa, ja muutenkin kommentit ovat mukavia. 

niiden valvonta on päällä, joten jos ette tahdo omaanne julkisuuteen, olkoon näin.