It's hard for me to love myself right now.

Päivittäin kirjaudun bloggeriin kirjoittaakseni. Melko nopeasti joudun kuitenkin toteamaan, että ainoa mitä aikaan saisin olisi tyhjiä sanoja. En tiedä mistä kirjoittaa ja mitä kirjoittaa, mitään ei tapahdu vai tapahtuuko?


Peruskoulu on ohi, keskiarvoni oli surkea ja pelkään etten pääse haluamaani lukioon. Säälittävä, surkea, naurettava 9.0, ei sillä pääse mihinkään. Kuinka saatoin olla niin piittamaton ja huono, jos olisin saanut äidinkielestä ja ruotsista kympin, niin keskiarvoni olisi ollut 9,15. Nyt se kuitenkin jäi niin naurettavan surkeaksi, että häpeän itseäni. Olen itselleni niin vihainen, miksen tehnyt kovemmin töitä?! Jos haluamaani lukioon pääsy jää kiinni pienestä, vihaan itseäni vielä enemmän. Olisi täytynyt yksinkertaisesti vain olla ahkerampi ja parempi oppilas, ei tällainen lusmu.


Pelkään yhteishaun tuloksia, näin siitä jo viimeyönä painajaista. Vielä pitäisi odottaa kahdeksan päivää, yhdeksäntenä ne julkistetaan. Inhoan odottamista, tämä on kauheaa, kauheaa, kauheaa. Pelkään niin käsittämättömän paljon.

tänään oli yllättävän hyvä päivä, samoin eilen.

ehkäpä tämä vielä tästä jossain vaiheessa?

parin viikon päästä onneksi ulkomaille.