Ei minulla muuta, mutta olen elossa.
Pääsin haluamaani lukioon ja sille linjalle mitä niin kovasti toivoin. Onni.
Olen poissa Suomesta koko tämän viikon, onnellisuutta ja aurinkoa, kyllä kiitos.
Paljon kävelyä ja kahtena viime päivänä aivan liikaa ruokaa? Ensimmäinen hyvä, jälkimmäinen paha, ehkä asia muuttuu. En jaksa liikaa välittää, onnellisuus on tärkeämpää.
Muutenkaan juuri nyt en tiedä mihin tämä kaikki on menossa, mutta en kyllä liiemmin jaksa ajatella.
Tärkeämpää minulle juuri nyt on onnellisuus.
Hetkittäin löydän itseni miettimästä kuinka ihanaa olisikaan jos en olisi yksin, mutta ehkä niin kauan kuin tätä kaikkea on, ei kukaan vain yksinkertaisesti pysty olemaan kanssani. Ketun paniikkikohtaukset ja kaikki muukin paska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti