jossain lähellä aika odottaa pysäyttäjää.

Menetin hermoni liian monta kertaa mutten sanonut mitään paitsi tiuskin tytöille. Eivät he tehneet mitään väärin, en vain enää jaksanut kolmeakymmentä kysymystä liittyen ruokaan. Ymmärrän etteivät he ehkä uskalla kaivaa itse mitä haluavat, mutta en minäkään jaksa vastata kymmeniin samoihin kysymyksiin. Olisin antanut mitä vain omasta hiljaisuudesta, edes viisi minuuttia yksin teltassa olisi tehnyt suuren eron ja olisin ehkä pystynyt hieman paremmin. Päädyin juomaan pahaa mehua ja syömään liikaa, ei sen ihan niin pitänyt mennä.

Eilen hukutin murheeni viiniin, absinttiin, koskenkorvaan, likööriin, siideriin ja vaikka mihin. Nautin edes hetkellisesti elämästä, vaikka ennen tilaisuuteen saapumista panikoin kaikki mahdolliset kauhuskenaariot läpi enkä osannut hengittää. Puistossa oli kylmä, mutta alkoholin turruttamat aivot eivät loppuvaiheessa välittäneet. Loppujen lopuksi olen onnellinen etten jäänyt kotiin vaan uskalsin mennä. Tapasin paljon uusia ihmisiä ja ilta oli ihan mukava, vaikkei kotona enää kivaa ollutkaan.

Tiedostan kaiken mitä minun pitäisi tehdä, mutta en uskalla kirjoittaa listaa niistä. Lista tekisi kaikesta konkreettisempaa ja se pelottaa. Pelkään kaikkea, joka tarkoittaa deadlineja ja opinnoissa etenemistä kun tuntuu jatkuvasti, että seinät kaatuvat päälle. En pysty tekemään koulutöitä (tai sitten olen vain laiska). Ehkä olen vain laiska, eihän minua myöskään huvita herätä kouluun.

Kaikki on hyvin, mutta samalla yksikään asia ei ole kohdallaan. Haluaisin pystyä nauttimaan abivuodesta edes hieman enemmän, vaan ei se taida oikein olla mahdollista. Ajatukset kietoutuvat yhteen ja en vain saa enää mistään selvää. Yritin tänään paeta maailmaa akateemisen kirjaosastolla, mutta tällä kertaa se ei ollut jostain syystä mahdollista. En vain pysty enää pakenemaan ahdistusta paitsi ehkä kevyessä humalassa, eikä tämä ole mitenkään hyvä asia. Tulevaisuus näyttää synkemmältä kuin vähään aikaan enkä todellakaan usko selviäväni kouluvuodesta. Tuntuu, että olen vain laiska paska, jonka pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Viimeksi kun tuntui tältä kävin koulussa, mutta kotona makasin lamaantuneena sängyssä enkä pystynyt mihinkään. En haluaisi päätyä taas siihen, en en en en en en en.