maanantai 9. syyskuuta 2013

i swim for brighter days despite the absence of sun.

Olin onnellinen, mutta paino on imperfektillä. Eilen ja vielä tänään aamulla kaikki oli oikeasti ihan hyvin, mutta koko ilta on ollut melko paha. En haluaisi käsitellä kaikkea pahaa aina näin, mutta se vain jotenkin lipsahtaa. Olen juonut oikeasti liikaa vaikken kauhean paljoa ottanutkaan. Kaikki on liikaa siinä vaiheessa kun kello lyö puoli yksi yöllä ja minulla on nälkä. Tähän aikaan ei saa enää oikeaa ruokaa, sillä kaikki ruoka-aikojen ulkopuolella syöminen on muutenkin järjetöntä.

En oikeasti osaa enää elää, itken jälleen tytölle kuinka haluan vain pois täältä enkä jaksaisi enää pitää kiinni. Pyydän tyttöä kertomaan jotain kaunista, mutta ei se auta. Pitäisi kai ottaa melatoniini ja toivoa, että saisin oikeasti unta ja nopeasti. Pitäisi muka olla huomenna elossa ja onnellinen enkä oikeasti jaksa. Haluaisin olla juuri niin surullisen ja vittuuntunen näköinen kuin tunnen olevani, mutta ei se mene niin. En minä ole surullinen enkä ainakaan masentunut, koska olen yleinen narri. Minulle saa nauraa ja minusta saa heittää vitsejä. Minun tunteillani ei ole väliä eikä oikeastaan yhtään millään minuun liittyvällä. 

Haluaisin oikeasti pois, olen vain liian suuri pelkuri tekemään mitään. Ehkä ensi viikonloppuna? Ehkä sitä seuraavana? Ehkä ensi yönä? En tiedä, tiedän vain haluavani pois enkä näe tapaa elää talveen asti.

Ei kommentteja: