Itkin tänään meikkivoiteen pois kasvoilta ehkä kymmenen kertaa.
Sain kokeen takaisin, 5 englannista on aivan järjettömän huono. Paper 1:sen 6 ei lohduta mitään kun kaikki ympärillä saivat seiskoja. Ei minusta ole yhtään mihinkään. En osaa edes englantia, vaikka kuulemma käytänkin cohesive deviceseja todella hyvin. Se ei lohduta mitään. Olisin vain halunnut kyljet tiikerinraidoille, mutta sen sijaan tyydyin makaamaan pulpetilla ja tärisemään itkun takia. Meneehän se maanantai-iltapäivä näinkin, etenkin kun jatkoin itkemistä ja tiuskimista koko loppuiltapäivän.
Kotona itkin kun yritin saada kaiken tehtyä, mutta olen tehnyt vain 3/4 huomiseksi vaadittavista asioista ja oikeastaan en haluaisi enää herätä. Essee on puolivalmis, jatkan kai aamulla liian aikaisin ja yritän taas osata olla niin kuin pitäisi. Se taitaa tosin olla turhaa, ei minusta ole yhtään mihinkään ja tänään se tuli jälleen kerran todistettua. Miten ihmeessä voin kuvitella olevani minkään arvoinen jos saan englannista vitosen. Se vastaa kahdeksikkoa ja ei minun englantini ole noin huono ei ei ei ei ei ei ei ei ei ole. Eihän?
Oikeastaan on aika paha olla, mutta ei se mitään. Ei saa olla poissa koulusta, ei saa olla väsynyt, ei saa olla stressaantunut, ei saa olla mitään, mikä poikkeaa tasaisesta ja normaalista. Pitää olla hyvä, kiltti, näkymätön ja ystävällinen. Tänään itkin keskellä koulun kirjastoa, koska Vaka, enkä voinut mitään muuta. Tänään pelkäsin taas entistä enemmän kaiken hajoavan käsiin ja uskon siihen oikeastaan todella vahvasti. En minä voi selvitä tästä kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti