Kahtena viime aamuna olen vain halunnut herätessäni olla poissa ja tänäänkin onnistuin nukahtamaan vasta ajatellessani sitä, miten oikeasti voisin kuolla jos haluaisin. En ole kunnossa.
Sain ihania joululahjoja, säästin monta sataa euroa Indonesian matkalla ja nyt en ehkä palele niin paljon mökillä kun kääriydyin viininpunaiseen huiviinii. Isä lupasi rahaa ensi vuonna ja käteistä sain yöpuvun ostoon, ostan ehkä kuitenkin keikkalippuja ja alkoholia, sillä niistä tulen oikeasti onnelliseksi. Olen salaa todella surullinen ja pelkään, mitä isoisälleni käy tulevaisuudessa, mutta onneksi jääkaapissa on joulusiideriä ja lasin valkoviiniä on ehkä yhdeksi suulliseksi. En pysty ajattelemaan rationaalisesti, mutta hymytytön äiti ompeli meille samanlaiset villasukat ja se on aika suloista.
Entinen luokkalaiseni saattaa tulla tänne perjantaina enkä tiedä halusinko tätä, mutta näin kävi kuitenkin. Tänään peilissä näytin aivan hetken ajan siltä, että kehtaisin olla rannalla jo tällä kropalla vaikka olenkin oksettava.
että lähden kirjoitusten jälkeen kummitädin luokse sinne.
Pakko päästä pois, hyppään [lentokoneeseen] on pakko päästä pois,
minne tahansa hiekkatie tai asvaltti, kaikki toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti