Vielä neljä päivää pitäisi kestää koulussa ennen ihanan pitkää lomaa.
Ihmiset koulussa saavat hermoni niin kireälle, että voisin ja tahtoisin vain huutaa kaikille. Minua ei kiinnosta heidän typerät kommenttinsa ja ylimääräiset "hauskat" sähläykset tunneilla. Tahtoisin vain päivien kuluvan nopeasti ja ilman turhia tapahtumia. En jaksa mitään ylimääräistä, miksi täytyy olla tunneillakin jotain erilaista ohjelmaa, kuten esimerkiksi vierailuja erinäisiin paikkoihin tai jotain konsertteja salissa? Rakastan musiikkia, mutta en todellakaan sitä kun täytyy istua liian täyteen ahdetussa salissa lattialla. Olen varmaan yksi maailman tylsimpiä ihmisiä kun en jaksa innostua tuollaisista asioista, anteeksi siitä. Vaikka ehkä olenkin tyytyväisempi, ei se tarkoita missään määrin ettenkö olisi aivan hurjan väsynyt ja jaksamaton. Jokainen päivä tuntuu liian pitkältä enkä meinaa pysyä hereillä millään tapaa, edes kofeiinitabletit eivät meinaa auttaa. Tiedän, että minun täytyisi nukkua enemmän, mutta en vain löydä sille aikaa mitenkään. Viikonloppuisin yritän parhaani mukaan, vaan se ei yksinkertaisesti riitä. Tarvitsen unirytmin tai vaihtoehtoisesti kesäloman.
Lukioiden pääsykokeet ja yhteishaun tulokset stressaavat, entä jos en pääse mihinkään? Keskiarvollani jonnekin pitäisi päästä, muttei koskaan tiedä.. Pelkään ja jännitän niin paljon, että fyysinen pahoinvointi iskee aina hetkittäin pelon saadessa liian suuren otteen.
Huomenna täytyisi herätä aivan liian aikaisin ja autossa pitäisi istua tyytyväisenä viimeistään kello kahdeksalta. Kotiin lähdemme kuulemma viimeistään kolmen aikoihin iltapäivällä, mikä tarkoittaa aivan liian montaa tuntia turhan uteliaiden ihmisten seurassa. Uteliaat täti ja eno, älkää kiltit kyselkö T:stä, en ole teille tilivelvollinen yhtään mistään. Olkaa vain hiljaa, pyydän. Toivon kaiken vain menevän huomenna hyvin, en saa itkeä eivätkä he saa kysellä niin silloin on jo suuri todennäköisyys sille, että kaikki menee siedettävästi.
Toki huomenna olisi myös höyhenen miitti jonne tavallaan tahtoisin, ehkä tämä on kuitenkin parempi näin. Voi olla oikeasti parempi etten mene sinne. Ensinnäkin koska järkyttäisin muita koollani, ja jos yritän päästää irti tästä, ei miittiin meno välttämättä olisi oikea vaihtoehto. Tiedän, että pitäisi lopettaa koko höyhenessä käynti, mutta en vain uskalla tai halua päästää siitä irti. Jonain päivänä vielä olen valmis siihenkin. One day I'll be happy as I've promised and I keep my promises.
en jaksa enää uskoa mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti