Silmäluomet meinaavat painua väkisinkin kiinni ja olisi enemmän kuin ihana ajatus mennä peiton alle nukkumaan. Ei tähän aikaan kuitenkaan voi mennä nukkumaan, kello ei ole edes kahta iltapäivällä. Ehkä parin tunnin päästä sitten..
Viime viikko oli ihana, enemmän kuin ihana.
Olen oikeasti rentoutunut niin hurjan paljon, onni on tullut jo lähtöä edeltävänä torstaina ja lähes siitä asti pysynyt. Jollain tapaa kauhistuttaa ajatus, että olen oikeasti syönyt normaalisti koko viime viikon. Aivan täysin normaalisti, en tiedä millä tapaa normaalimmin sitä olisi voinut syödä?
Söin aamiaisen, lounaan ja päivällisen sekä toisinaan jäätelöä jota en oksentanut vaikka se olisikin ollut helppoa. Myönnetään, ensimmäisenä päivänä kun söin jäätelöä, ahdistus kasvoi liikaa ja yksin hotellihuoneessa ollessa.. No, ei hyvä yhtälö. Kuitenkin se oli vain yksi kerta, yksi kerta ei riko kaikkea.
Oli tilanteita jolloin pysähdyin ajattelemaan kaikkea ja hyväksyin asioita. Toisinaan ahdistus siltikin yritti viedä tilaa, mutta en antanut periksi. Ajoin sen pois ja keskityin kiinnittämään huomioni kaikkeen muuhun, kuten kauniisiin rakennuksiin ja shoppailuun sekä mereen. Olin rannalla lähes päivittäin, halusin ruskettua ja siinä onnistuinkin. Matka oli kaikin puolin niin hurjan onnistunut.
En tiedä mitä tästä mistään taas tulee, mutta jatkan yrittämistä. Toki voi olla, että olen jo huomenna toista mieltä kaikesta jouduttuani kohtaamaan ihmisiä koulussa. Kesälomaan on kuitenkin enää hurjan lyhyt aika, kyllä sen kestää, pakko on.
"And maybe it's time to change,
and leave it all behind.
I've never been one to walk alone,
I've always been scared to try"
Sick Puppies - Maybe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti