Needed to be strong, yet I was always too weak.

Asiaa olisi vaikka kuinka, mutta sanat karkaavat päästäni ennen kuin ehdin laskea käsiäni näppäimistölle. Iltaisin pää on täynnä kaikkea ja uuden päiväkirjan sivut täyttyvät pikkuhiljaa mustalla musteella kirjoitetuista ajatuksista. En saa kaikkea koskaan ylös, sanat karkaavat liian nopeasti ja korvautuvat jollain täysin tyhjänpäiväisellä.


Eilen tein mielenkiinnosta Beckin testin ja hämmästyin tuloksesta. Yhtäkkiä pisteeni olivat pudonneet syksyisestä lähes 20 pistettä. Syksyllä oli pahimmillaan 57 ja nyt olikin vain 38. Toki pisteet voisivat olla matalammatkin, mutta kyllä tuo nyt paljon paremmalta näyttää kuin se aikaisempi. Ehkä mielialani on ihan oikeasti sitten parantunut?


Vappu tulee jo kohta eikä minulla ole mitään suunnitelmia, ahdistavaa. Tahtoisin niin kovasti tehdä jotain, mutta sen siitä saa kun on epäsosiaalinen ilkeä ja turha. Oma vikani.

olen tyhjiä sanoja ja pelkkää sekavuutta.

toisinaan jo melko onnellinen.

usein niin kovin omituinen.

miksei vain normaali?