tiistai 12. huhtikuuta 2011

I'm hesitating only to fall and I'm waiting.

Vuoroittain tahdon juosta pakoon ja piiloutua, pelkään huomista aivan hurjasti.
Aion kuitenkin kohdata pelkoni vaikka kuinka olisi helpompaa vain väistää. Paljon helpompaa se tulee olemaan tämän jälkeen, tapahtui mitä tapahtui. Epätietoisuus muuttuu vähäisemmäksi, lopputuloksesta ei kuitenkaan voi sanoa mitään.


Päivä on ollut yhtä vuoristorataa enkä vieläkään kykene sanomaan mihin se päättyy. Tiedän olevani kovin tyytymätön itseeni jälleen kerran kovin mielelläni en haluaisi kohdata peilista katsovaa näkyä. Inhoan sitä mikä takaisin katsoo, voisipa kaiken muuttaa vain nappia painamalla.
Huomenna aamulla täytyy olotilasta riippumatta meikata ja laittaa hiukset, pukeutua tarkoin harkitusti, valikoida korut ja korjata kynsien lakkaukset sekä liimata hymy kasvoille. Huomenna olen iloinen aamusta asti, pakko on olla, sillä päivä voi muuttaa asioita. Yritän nauttia jo alusta asti, jotta kykenisin edes hetkelliseen onneen.
Let's start tomorrow with no expectations.

Ei kommentteja: