Olen niin loputtoman kyllästynyt jälleen kerran tähän kaikkeen.
Yli kuukauden olen jo yrittänyt olla normaalimpi ja lienee olen siinä ainakin tavallaan onnistunut, hetkittäin toki kaikki menee päin en nyt sano mitä. Kuitenkin pääasiassa olen parempi.
Kävelin tänään puoli tuntia ympäri asuinaluettamme etsien vanhemmilleni yhtä tiettyä jäätelöä, vaikka minun olisi pitänyt istua kotona lukemassa matematiikkaa sillä en osaa. Kävellessäni ja säätä kiroillessani aloin yhtäkkiä pohtia tätä kaikkea, tai lähinnä perfektionismia. Kuinka naurettavan paljon pelkään epäonnistumista ja samaan aikaan tiedostan, että ei kukaan pysty olemaan täydellinen kaikella tapaa.
Koulussa keskiarvoni on enemmän yhdeksän kuin kahdeksan, mutta haluan silti olla parempi, miksi? Mikä on se syy, jonka takia täytyisi olla vielä enemmän? Toki silloin olisi varmempaa saada lukiopaikka juuri sieltä minne haluaa, mutta entä jos kuitenkin saisin nostettua keskiarvoani tarpeeksi vaikken yrittäisikään saada sitä vähintään 9,4.
En tarkoita, että lopettaisin yhtäkkiä kokeisiin lukemisen ja tunneilla seuraamisen. Voisin kuitenkin olla hiukan armollisempi, ehkä on hyväksyttävä, että en osaa matematiikkaa. Jos oikeastaan lähes kaikki muut aineet ovat ysejä/kymppejä ja yksi on jotain muuta, niin haittaako se aivan hurjan kauheasti? Kyllä, se haittaa, mutta onko kyseessä maailmanloppu sitten kuitenkaan? Olen laskeskellut, että jos saan nostettua fysiikan ja kemian ysiin, sekä ruotsin kymppiin, niin keskiarvoni pitäisi riittää haluamaani lukioon ellei tapahdu kummia.
Keräsin äsken jostain kasan rohkeutta ja sanoin muutaman asian joita olen ajatellut jo muutamia viikkoja. Toteutin jotain omasta mielestäni hurjan pelottavaa totesin, että aivan sama, pakko se on joskus ehkä tehdä kuitenkin ja kun oikean hetken odottaminen ei auta mitään. Ikinä ei yleensä tule hankalissa asioissa sitä "yhtä oikeaa hetkeä", ehkä toisinaan kyllä, mutta silti. Paremman hetken odottaminen harvoin tuottaa tulosta.
Tuntuu pahalta lukea kuinka monella teistä menee huonosti, kukaan ei ansaitse sitä, jokainen teistä on hieno, tärkeä ja arvokas. Aivan kauhean, hurjan paljon voimia kaikille♥
en ehkä ole
aivan täysin pinnalla
mutten uppoa
niin kovaa kuin joskus aiemmin
tahdon nähdä huomisen
vaikka pelkäänkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti