torstai 7. huhtikuuta 2011

Once it falls apart my head's in the clouds.

Itkin hysteerisesti puoli tuntia äitini vieressä istuen.. mitä ihmettä?
Olen kauhea ihminen ja siitä muistutettiin tänään vaikka kuinka moneen otteeseen, tavalla tai toisella. Eräs ihminen kommentoi, kuinka minulle kaikki on kuulemma vitsiä. Älä väitä yhtään mitään kun et tiedä, älä hyvä ihminen väitä. Se oikeasti sattuu. Ehkä ylireagoin, mutta ei tunnu millään tapaa hyvältä kuulla, kuinka minulle kaikki on muka vitsiä kun ei se ole.


Kaikki on kovin sekavaa ja haluaisin vain maata lattialla itkemässä silmät päästäni. En pysty menemään huomenna kouluun, stressaan liikaa tulevaa matkaa sekä kaikkia käänteitä joita tässä on tapahtunut. Voinko jäädä kotiin, haluan varmistua, että meillä on hotelli ja lennot ennen kuin pystyn rauhoittumaan.

täytyy vain yrittää hengittää.
rauhoittua.

Ei kommentteja: