Taas kerran join liikaa, muistikatkoja ja häpeää.
Tapasin ensimmäistä kertaa noin puoleentoista vuoteen erään henkilön.
Vuosi sitten itse peruin heille menemisen kun oli muuta menoa.
Rikoin perinteen, mutta se päivä oli hienompi kuin eilinen.
Keskityn kirjoittamiseen, unohdan ajatella kuinka sattuu.
Hetkittäin herään ajattelemaan ja siinä samassa haluan unohtaa.
Tajusin tänään, kuinka haurasta kaikki on.
1 kommentti:
Kiitoksia paljon ♥ Tällä hetkellä menee tosiaan hyvin (jos pientä koulun aiheuttamaa turhautumista ja ajoittaisia itseinhohetkiä ei lasketa) ja toivoisin itsekin, että jatkuisi näin vielä pitkään. Ruoasta koitan parhaani mukaan olla ahdistumatta, eikä onneksi missään vaiheessa ole vielä tullut hirveän pahoja ahdistuskohtauksia. Toivottavasti sinäkin saisit paljon onnellisuutta ja hymyjä päiviisi ♥ Ikävä sinuakin, tsemppejä keijukaiselle~
Lähetä kommentti